Itsenäisyyden palatsi (Hồ Chí Minhin kaupunki)
| Itsenäisyyden palatsi | |
|---|---|
| Dinh Độc Lập | |
 |
|
| Sijainti | Hồ Chí Minhin kaupunki, Vietnam |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | palatsi |
| Valmistumisvuosi | 1966 |
| Suunnittelija | Ngô Viết Thụ |
| Verkkosivut | |
 |
|
Itsenäisyyden palatsi (vietn. Dinh Độc Lập) tai Jälleenyhdistymisen palatsi (vietn. Hội trường Thống Nhất) on rakennus Hồ Chí Minhin kaupungissa Vietnamissa. Nykyisen rakennuksen paikalla sijaitsi alkujaan Ranskan siirtomaakaudella vuonna 1873 valmistunut Norodomin palatsi. Se toimi myöhemmin Etelä-Vietnamin presidentti Ngô Đình Diệmin palatsina ja vaurioitui pahasti vallankaappausyrityksessä vuonna 1962. Vanhan palatsin tilalle rakennettiin nykyinen rakennus vuonna 1966 ja se toimi vielä Nguyễn Văn Thiệun presidentinpalatsina. Vietnamin sodan Saigonin valtauksen yhteydessä vuonna 1975 palatsin porttien läpi ajoi pohjoisvietnamilainn panssarivaunu ja Etelä-Vietnam kukistui lopullisesti. Vietnamien yhdistyessä virallisesti vuonna 1976 palatsi sai nimen Jälleenyhdistymisen palatsi. Rakennus toimii nykyisin valtion tilaisuuksien järjestyspaikkana ja se on välillä auki myös yleisölle.
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäisyyden palatsi sijaitsee Hồ Chí Minhin kaupungissa eli entisessä Saigonissa Nam Kỳ khởi Nghĩa -tiellä piirissä 1 (Quận 1).[1]
Rakennuksessa järjestetään edelleen valtion virallisia tilaisuuksia. Niiden ulkopuolella se on auki yleisölle. Rakennuksen ensimmäinen päähuone eli Phủ Dầu Rồng on toiminut aikanaan Etelä-Vietnamin presidentin vastaanottohuoneena. Rakennuksessa on myös varapresidentin huoneena toiminut vastaava tila. Rakennus sisältää myös esimerkiksi entisen presidentin toimiston ja tämän perheen asuintilat.[2]
Rakennuksen kellarissa on bunkkeri ja tunneliverkko, joka toimi Vietnamin sodan aikana komentokeskuksena.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norodomin palatsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan valloitettua Kotšinkiinan Saigonista tuli heidän siirtomaahallintonsa keskus. Alkujaan nykyisen palatsin paikalla oli siirtomaahallinnon toimistona toiminut vuonna 1863 valmistunut puinen rakennus. Sen tilalle alettiin 23. helmikuuta 1868 rakentaa nykyistä suurta palatsia, joka sai nimen Norodomin palatsi Kambodžan kuningas Norodomin mukaan. Sen suunnitteli ranskalainen arkkitehti Achille-Antoine Hermitte. Saksan–Ranskan sodan takia myöhästyneet rakennustyöt valmistuivat vuonna 1873. Rakennus toimi Ranskan Kotšinkiinan kuvernöörin toimistona vuoteen 1887 ja myöhemmin sitä käytticät Ranskan Indokiinan kenraalikuvernöörit. Toisen maailmansodan aikana 9. maaliskuuta 1945 Japanin lähettiläs Matsumoto Shunichi tapasi ranskalaisen amiraali Jean Decoux’n palatsissa vaatien ranskalaisjoukkojen antautumista. Japanilaiset ottivat myöhemmin koko Ranskan Indokiinan suoraan hallintaansa. Ranskalaiset palasivat toisen maailmansodan jälkeen, mikä oli yksi syy sille, että Vietnamin keisari Bảo Đại ei suostunut asettumaan Saigoniin pitäen palatsia ranskalaisen ylivallan symbolina.[2]
7. syyskuuta 1954 rakennus luovutettiin Vietnamin pääministeri Ngô Đình Diệmille. Rakennuskesta tuli nyt Itsenäisyyden palatsi ja se esiinty esimerkiksi Vietnamin tasavallan eli Etelä-Vietnamin postimerkeissä. 27. helmikuuta 1962 kaksi ilmavoimien lentäjää tekivät ilmaiskun palatsille vallankaappausyrityksen yhteydessä. Ngô Đình Diệm ja tämän vaimo Madame Ngô Đình Nhu selvisivät kuitenkin iskusta, jälkimmäisen antaessa tunnetuksi tulleen haastattelun, jossa hän kertoi löytäneensä räjähtämättömän pommin huoneestaan. Rakennus kärsi joka tapauksessa huomattavia vahinkoja.[2]
Nykyinen rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhan palatsin vahinkojen takia arkkitehti Ngô Viết Thụ sai toimeksiannon uuden presidentinpalatsin suunnittelusta vahingoittuneen palatsin tilalle samalla paikalla. Rakennustyöt alkoivat 1. heinäkuuta 1962 Ngô Đình Diệmin muuttaessa sillä aikaa Gia Longin palatsiin. Hän sai surmansa vallankaappauskessa vuonna 1963. Uusi presidentinpalatsi avattiin 31. lokakuuta 1966. Sitä käytti presidentti Nguyễn Văn Thiệu Etelä-Vietnamin kukistumiseen saakka. Saigonin ollessa luhistumaisillaan vuonna 1975 palatsin kellarin komentokeskuksessa johdettiin esimerkiksi Xuân Lộcin taistelua. 8. huhtikuuta kommunistien vakoojana työskennellyt Vietnamin ilmavoimien lentäjä teki ilmaiskun palatsiin ja 21. huhtikuuta Nguyễn Văn Thiệu pakeni Saigonista. Varapresidentti Trần Văn Hươngin presidentinura jäi lyhyeksi. Aamulla 30. huhtikuuta kello 10.45 Pohjois-Vietnamin panssarivaunu ajoi läpi paalatsin portista mukanaan joukko sotilaita ja Etelä-Vietnamin tarina päättyi. Panssarivaunu on nykyisin näytteillä palatsin pihalla.[2]
Etelä- ja Pohjois-Vietnam yhdistettiin virallisesti vuonna 1976 ja palatsista tuli Jälleenyhdistymisen palatsi.[2]