Italian–Turkin sota
| Italian-Turkin sota Trablusgarp Savaşı Guerra italo-turca | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
| Komentajat | |||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
|
| ||||||||||
| Tappiot | |||||||||||
|
Sotilaita kuoli: |
Sotilaita kuoli: | ||||||||||
Italian ja Turkin sota (tunnetaan Italiassa myös nimellä guerra di Libia, "Libyan sota", ja Turkissa nimellä Trablusgarp Savaşı) oli sota, joka käytiin osmanien valtakunnan ja Italian välillä 29. syyskuuta 1911 – 18. lokakuuta 1912. Myös nimitystä Tripolin sota on käytetty.
Pääministeri Giovanni Giolittin johtama Italian hallitus Roomassa julisti 29. syyskuuta 1911 Osmanien valtakunnalle sodan.[1] Tätä ennen umpeutui 24 tunnin uhkavaatimus, jossa Rooma peräsi Osmanien valtakunnalta suostumusta Tripolin ja Kyrenaikan miehitykseen.[2]
Italian 18 aluksen laivue avasi 30. lokakuuta tulen Tripolin linnaketta vastaan. Italian armeija hyökkäsi Tripoliin ja onnistui valtaamaan kaupungin. Tämän jälkeen Italia valloitti Kyrenaikan ja rannikkoseudut, mutta ei onnistunut sisämaan valtauksessa Omar Mukhtarin joukkojen vastarinnan vuoksi.
Ouchyn rauhansopimus allekirjoitettiin 18. lokakuuta 1912 Ouchyn kaupungissa Lausannen lähistöllä. Sopimuksessa Kyrenaika ja Tripolitania luovutettiin Italialle.[3]
Italian marssittua Tripoliin se järjesti verilöylyn, jossa satoja arabeja ammuttiin tai vangittiin heidän noustuaan vastarintaan. Tripolin verilöyly lisäsi muiden valtioiden arvostelua Italian siirtomaapolitiikkaa kohtaan.[2] Libyan miehitys oli kallis hanke Italialle. Sen arvioitiin käyttäneen 30 miljoonaa liiraa joka kuukausi.
1920- ja 1930-luvulla Italia harjoitti Libyassa kovaotteista siirtomaapolitiikkaa. Sen armeija kukisti beduiinien kansannousun Fezzanissa. Tänä aikana Italiasta muutti paljon ihmisiä Libyaan töihin. Maahan rakennettiin nykyaikainen tieverkosto ja myös muuta infrastruktuuria kehitettiin.
Italia valtasi Osmanien valtakunnan provinssit Tripolitanian ja Kyrenaikan, joista muodostuu myös nykyinen Libyan valtio, sekä Ródoksen saaren ja kreikkaa puhuvan Dodekanesian saariston Anatolian lähellä.
Vaikka sota oli suhteellisen vähäpätöinen, se oli merkittävä ensimmäisen maailmansodan esinäytös sytyttäessään nationalismin kipinän Balkanilla.
Sodassa nähtiin myös merkittäviä sotateknologian kehitysaskelia varsinkin sotilasilmailussa. 23. lokakuuta 1911 italialainen kapteeni Carlo Piazza lensi turkkilaisten linjojen yllä tiedustelulennolla.[4][5] Ensimmäisen kerran lentokonetta käytettiin pommittamiseen 1. marraskuuta 1911 Libyassa, kun italialainen luutnantti Giulio Gavottin pudottaessa Taube-yksitasostaan neljä kahden kilon kranaattia 185 metrin korkeudesta. Suurin osa kranaateista räjähti aavikolla, ja ainoat vahingot kohdistuivat sivullisiin.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ a b Kronikka 1900-1999: Suomen ja maailman tapahtumat, s. 78. (Italia valloittaa Libyan) Weilin+Göös. ISBN 951-35-6529-7
- ↑ Vuosisatamme Kronikka, s. 153. (Italia ja Turkki tekevät rauhan) Gummerus. ISBN 951-20-2893-X
- ↑ The Italo-Turkish War of 1911-1912 Aero Club Torino. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Maksel, Rebecca: The World’s First Warplane Smithsonian Magazine. 21.10.2011. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Airpower Turns 100 Council on Foreign Relations. 2.11.2011. Viitattu 23.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italian–Turkin sota Wikimedia Commonsissa
