Itämerennäkinparta
| Itämerennäkinparta | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Näkinpartaislevät Charophyta |
| Luokka: | Charophyceae |
| Lahko: | Charales |
| Heimo: | Characeae |
| Suku: | Näkinparrat Chara |
| Laji: | baltica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chara baltica |
|
Itämerennäkinparta (Chara baltica) on näkinpartojen sukuun kuuluva levälaji. Se on väriltään tummempi kuin muut suvun lajit. Se on yleensä 5–50 cm korkea, mutta joskus tavataan poikkeuksellisen suuria yksilöitä, jotka ovat 150 cm korkeita.[1] Koko sekovarren pituudella on piikkejä. Levissä on 7–11, enimmillään 5 cm pitkiä, pitkäkärkisiä sädehaaroja, jotka muodostavat sädekiehkuroita. Näiden sädehaarojen alla on piikkikiehkuroita. Itämerennäkinpartaa esiintyy savisilla ja liejuisilla merenpohjilla ja sen menestymissyvyys on 50 cm–2 m. Laji elää rantavesissä yksivuotisena, mutta syvemmissä vesissä se elää useampia vuosia. Sillä on talvehtimisnystyröitä, jotka talvehtivat ja joista kasvi lisääntyy kasvullisesti. Kasvi lisääntyy myös suvullisesti ja se on yksikotinen.[2] Itämerennäkinpartaa esiintyy usein pienissä ryhmissä. Se kestää aaltojen virtausta ja näin olen se menestyy myös avovesillä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Itämerennäkinparta – Chara baltica Laji.fi. Viitattu 30.7.2023.
- ↑ Jouni Leinikki, Sanna Saari: Itämerennäkinparta 2021. Luontoportti. Viitattu 30.7.2023.
- ↑ Markku Viitasalo, Kirsi Kostamo, Eeva-Liisa Hallanaro, Wilma Viljamaa, Suvi Kiviluoto, Jan Ekebom, Penina Blankett: Meren aarteet, s. 404. Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-495-435-8