Itämeren maiden kansainvälinen iskelmäfestivaali

Itämeren maiden kansainvälinen iskelmäfestivaali (saks. Internationales Schlagerfestival der Ostseeländer) oli musiikkikilpailu, joka järjestettiin vuosina 1962‒1975 kesäisin Rostockissa Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR). Tämä kilpailu oli osa Itämeri-viikon (Ostseewoche) ohjelmaa. Vuodesta 1958 alkaen järjestetty Itämeri-viikko oli poliittisesti ja kulttuurisesti merkittävä tapahtuma, jonka avulla DDR pyrki saamaan Itämeren alueen läntiset maat tunnustamaan se diplomaattisesti.

Ensimmäiseen kilpailuun 13.7.1962 osallistui kaksi artistia kustakin osanottajamaasta, jotka olivat DDR, Puola, Suomi, Norja, Ruotsi ja Tanska. Ensimmäisen kilpailun voittaja valittiin yleisöäänestyksen perusteella. Vuodesta 1963 alkaen voittajan valitsi tuomaristo, jossa kaikki osanottajamaat olivat edustettuina. Tuomariston palkinnon saajan lisäksi palkittiin yleisön suosikki meripihkalautasella, ja lisäksi jaettiin useita erityispalkintoja. Vuosina 1962‒1964 valittiin voittaja erikseen naisten ja miesten sarjoissa, tämän jälkeen vain yksi voittaja. Ensimmäisen kilpailun voittivat Bärbel Wachholz laululla ”Das kann ich niemals vergessen” ja Fred Frohberg laululla ”Am Kai wartest du”.

Vuonna 1967 DDR:n levy-yhtiö Amiga julkaisi LP-levyn ”5 Jahre Internationales Schlagerfestival der Ostseeländer”, jolla pohjoismaisten voittajien laulut olivat mukana instrumentaaliversioina. Levyllä on kaksi Anita Hirvosen esittämää laulua, joista toinen on osin saksaksi, osin suomeksi laulettu versio Suomen vuoden 1966 euroviisusävelmästä ”Playboy”.

Vuonna 1972 Amiga julkaisi LP:n ”Schlagerfestival der Ostseestaaten”. Tällä levyllä on mukana kaksi suomalaisartistia: Jukka Kuoppamäki laululla ”Pieni mies” ja Koivistolaiset laululla ”Kuin silloin ennen”, joka oli Suomen euroviisusävelmä vuonna 1969.

DDR:n diplomaattisen tunnustamisen jälkeen Itämeri-viikko menetti merkityksensä, ja sen järjestäminen päätettiin lopettaa vuonna 1975. Näin ollen myös iskelmäfestivaalin järjestäminen keskeytyi. Vuonna 1976 Rostockin kaupunki perusti Rostockin kesäfestivaalin (Rostocker Sommerfesttage), jonka ohjelma oli monessa suhteessa jatkoa Itämeri-viikolle. Kesäfestivaalin ohjelmaan lisättiin vuonna 1977 kansainvälinen laulufestivaali "Menschen und Meer" (suomeksi ”Ihmiset ja meri”), joka järjestettiin aina vuoteen 1989 asti. Laulufestivaalin järjestelyistä huolehtivat Rostockin konserteista ja vierailunäytännöistä vastaava johtokunta, DDR:n televisioyhtiön Itämeri-studio ja radiokanava Radio-DDR-Ferienwelle. Vuosittain festivaaliin osallistui solisteja ja yhtyeitä 18‒22 maasta. Vuoden 1989 poliittisen murroksen myötä "Menschen und Meer" -festivaali järjestettiin viimeisen kerran kesällä 1989.

Itämeren maiden kansainvälisen iskelmäfestivaalin voittajat

• 1962: Bärbel Wachholz ja Fred Frohberg
• 1963: Jane Swärd ja Tadeusz Wozniakowski
• 1964: Jette Ziegler ja Otto Brandenburg
• 1965: Wencke Myhre
• 1966: Regina Thoss
• 1967: Monika Hauff
• 1968: Benny Borg
• 1969: Ray Adams
• 1970: Dagmar Frederic ja Siegfried Uhlenbrock
• 1971: Jukka Kuoppamäki
• 1972: Jukka Kuoppamäki
• 1973: Chris Doerk
• 1974: Zbigniew Wodecki
• 1975: Thomas Lück
• 1976: ei kilpailua

Kansainvälisen "Menschen und Meer" -laulufestivaalin voittajat

• 1977: Jan Høiland
• 1978: Monica Aspelund
• 1979: Sammy Clark ja Peter Cyon
• 1980: Alicja Majewska
• 1981: Ami Aspelund
• 1982: Maja Catrin Fritsche
• 1983: Coco York
• 1984: Silvia Kottas
• 1985: Gene Summer
• 1986: Júlia Postásy
• 1987: Imants Vanzovičs
• 1988: Jeffrey Garth
• 1989: Anke Lautenbach

Suomalaisten voittoisat laulut olivat Jukka Kuoppamäen ”Pieni mies” (1971) ja ”Sininen ja valkoinen” (1972), Monica Aspelundin ”Kultaa – hopeaa” (1978) ja Ami Aspelundin ”Luokseni jää” (1981). Jukka Kuoppamäki levytti laulunsa myös sekä saksaksi että englanniksi, Ami Aspelund saksaksi, Monica Aspelund englanniksi.

Lähteet

• diskografiasivusto discogs.com
• Stadtarchiv Rostock (lokakuu 2020)