Itä-Karjalan vaakuna

Itä-Karjalan vaakuna on suomalaistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1920 Karjalan väliaikaishallitukselle suunnittelema vaakuna. Vaakunan heraldinen selitys kuuluu: "Puna-viherkatkoisella kilvellä musta, kultavaruksinen karhu, joka pitää etukäpälillään luonnonväristä vesuria seisten hopeisilla katkotuilla kahleilla. Karhun yllä on molemmin puolin kaksi hopeista sudenhammasvyökaarta aleikkain. Kilven päällä hopeinen, mustalla vuorattu kukkeli."

Historia

Vaakunan aihe syntyi 29.3.1920, kun Vienan Karjalan väliaikaisen hallituksen kokouksessa Uhtualla päätettiin hyväksyä "hiljattain laaditun" vaakunaehdotuksen vesuria pitelevä karhu Karjalan tunnukseksi. Vaakunan lopullisen ulkomuodon laatiminen päätettiin toteuttaa vapaana kilpailuna, jonka johdosta väliaikaishallituksen edustaja Iivo Ranne otti yhteyttä taidemaalari Akseli Gallen-Kallelaan. Alkuperäisessä vaakunaehdotuksessa karhu oli kuvattu ruskeana ja heraldiseen vasempaan päin kääntyneenä. Karhun yläpuolella oli revontulia kuvaavat sudenhammasvyökaaret, joiden sakaroiden lukumäärä kuvasi Itä-Karjalan kuntia. Gallen-Kallela muutti karhun värin heraldiikan värioppejen mukaisesti mustaksi ja käänsi sen katsomaan heraldiseen oikeaan. Taiteilija myös lisäsi karhun alle katkaistut kahleet, jotta vaakuna ei muistuttaisi liian paljon Satakunnan vaakunaa. Kahleet kuvasivat Karjalan vapautumista Venäjän keisarikunnasta. Kilvessä käytetyt värit, punainen ja vihreä, olivat jo väliakaishallituksen kokouksessa valittu myös Karjalan lipun väreiksi, joiden lisäksi Gallen-Kallela lisäsi myöhemmin hyväksyttyyn ristilippuehdotukseensa vaakunakarhun mustan värin. Karhu oli esitettynä myös Gallen-Kallelan laatimassa sotalipussa. Gallen-Kallela lähetti lippu- ja vaakunaluonnoksensa Iivo Ranteelle 25.5.1920, mutta luonnokset eivät koskaan päätyneet neuvostojoukkojen tieltä perääntyneen väliaikaishallituksen hyväksyttäviksi. 10.12.1920 Suomen puolelle perääntyneet karjaishallitukset muodostivat yhdessä Karjalan keskushallituksen, joka jatkoi Gallen-Kallelan laatimien tunnusten käyttöä, tunnusten ollessa kiellettyjä Itä-Karjalan alueelle 7.6.1920 perustetussa Karjalan työkansan kommuunissa.

Viher-puna-mustien tunnusten käyttö jatkui Itä-Karjalan alueella uudelleen syksyllä 1921 Itä-Karjalan kansannousun myötä. Muun muassa Jalmari Takkisen johtamat metsäsissijoukot ottivat käyttöönsä vaakunakarhun sisältäneen sotalipun. Vaakuna esiintyi myös kansannousun aikana käytössä olleissa Itä-Karjalan postimerkeissä. Kansannousun kukistuessa metsäsissien peräännyttyä Suomen puolelle 20.2.1922 Itä-Karjalan lippujen ja vaakunan käyttö jatkui lähinnä heimoaatetta ylläpitäneiden tahojen toimesta, esimerkiksi vaakunakarhun sisältäneessä Heimosotaristissä ja Suomen Heimosoturien Liiton joukko-osastolipuissa.

25. kesäkuuta 1941 alkaneen jatkosodan ja suomalaisjoukkojen Itä-Karjalan miehityksen myötä karhuvaakuna päätyi uudelleen Itä-Karjalan alueelle. Itä-Karjalan vaakunan karhu oli kuvattuna esimerkiksi vuonna 1943 julkaisttussa vihreässä hyväntekeväisyysmerkissä, sekä useiden miehitysalueella toimineiden joukko-osastojen lipuissa ja tunnuksissa. Jatkosodan päätyttyä 19. syyskuuta 1944 Itä-Karjalan vaakunan käyttö jatkui Suomen puolella lähinnä itäkarjalaispakolaisten toimesta.

Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 alettiin Karjalan asnt:stä muodostetulle Karjalan tasavallalle suunnitella uusia tunnuksia. Järjestetyssä kilpailussa parhaimmiksi todettiin Juri Nivinin ja Vitali Dobryninin ehdotukset, jotka kummatkin perustuivat aiemmin käytössä olleeseen Itä-Karjalan karhuvaakunaan. Lopulta tasavallalle vahvistettiin 28.9.1993 Nivinin ehdotukseen perustuva vaakuna, jossa musta karhu oli kuvattuna kultakoristeisella puna-sini-vihreällä kilvellä.

10.10.2013 vahvistettiin Uhtuan kaupunkikunnalle vanhaan Itä-Karjalan vaakunaan perustuva vaakuna. Vaakunassa karhu on kuvattuna kokonaan mustana hopeisen reunuksen ympäröimänä, sekä kilven päällä kaupunkikuntien käytössä oleva kolmisakarainen muurikruunu. Kaupungilla on käytössä myös vaakunaan pohjautuva lippu.^[1]