Israelin ilmavoimien 69. laivue
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: epäselvää tekstiä, jossa runsaasti epätarkkuuksia. Lisäksi artikkelin sisällössä korostuu voimakkaasti B-17 koneiden hankinta |
.jpg)
Israelin ilmavoimien 69. laivue "Pathishim" (Vasarat) perustettiin Israelin itsenäisyyssodan aikana B-17-pommikoneita käyttäväksi pommituslaivueeksi.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juutalaiset yrittivät valmistautua uhkaavaan itsenäisyyssotaan hankkien aseita, mistä saivat. Keväällä 1948 välittäjä onnistui ostamaan neljä toisen maailmansodan aikaista raskasta B-17-pommikonetta 15 000 dollarin kappalehinnalla. Koska Israelin itsenäisyyssodan puhjettua Yhdysvallat julisti asevientikiellon, hankitut lentokoneet piti joko lentää pian pois Yhdysvalloista tai ottaa riski siitä, että FBI takavarikoi ne. Kolme koneista lensi 12. kesäkuuta 1948 Miamista Puerto Ricoon ilmoittaen lentosuunnitelmakseen Brasilian. Lentokoneet lähtivät kuitenkin Portugalin Azoreille, missä varmistettiin polttoaineen riittävyys Atlantin yli Korsikalle. Koneet laskeutuivat 17. kesäkuuta Tšekkoslovakian Ezioniin, mitä maan hallitus salli Israelin käyttävän rahtilehtoihinsa. Pitkät lennot olivat kuitenkin herättäneet Yhdysvaltain huomion, ja kun viimeinen kone oli lähdössä Azoreilta, se otettiin kiinni Yhdysvaltain hallituksen puolesta. Kolme ensimmäistä lentävää linnoitusta jäi Tšekkoslovakiaan kolmeksi viikoksi, minkä aikana koneisiin pyrittiin hankkimaan niistä poistetut alkuperäiset ampujantornit ja muita laitteita, mutta tuloksetta. Koneet lensivät 15. heinäkuuta 1948 Israeliin.
Koneiden saapumiseen saakka Israelin ilmavoimilla oli ollut käytössään pommitustarkoituksiin vain muunnettuja kuljetuskoneita, kuten C-47 tai de Havilland Dragon Rapide. B-17:llä oli suuri pommikuorma ja se kykeni suorittamaan tehtävänsä päivänvalossa ilman hävittäjäsuojaa.
Laivueen perustaminen ja varhainen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ramat Davidin lentotukikohdassa muodostettiin Israelin ilmavoimien 69. laivue "Patishim" eli Vasarat. Laivue kykeni lentämään kolme pommituslentoa päivässä jokaisella koneellaan. Koneiden tehtäviksi määriteltiin egyptiläisten kohteiden pommittaminen. Kahdelle annettiin tehtäväksi pommittaa Gazan kaupunkia ja Egyptin el-Arishin lentotukikohtaa. Maalien löytäminen kuitenkin epäonnistui ja koneet pommittivatkin Rafiahia. Kolmas B-17 oli määrätty pommittamaan Kairoa, minkä egyptiläiset olivat jättäneet täysin vaille ilmapuolustusta. Kuninkaalliseen palatsiin ja upseerikouluun aiottu pommilasti ei osunut kohdalleen ja 30 siviilia sai surmansa. Koneet palasivat Ekronin lentotukikohtaan. Israel aloitti 15. lokakuuta 1948 operaatio Joavin avatakseen tien saarretuun Negevin autiomaahan. B-17-koneet pommittivat etelärintamalla Egyptin joukkoja ja jatkoivat Siinaille. 1. tammikuuta 1949 ne hyökkäsivät kahta egyptiläistä Tel Avivia tykeillä tulittavaa Egyptin laivaston hävittäjää vastaan, mutta eivät osuneet niihin. Kesäkuuhun 1949 mennessä 69. laivue oli lentänyt noin 200 pommituslentoa.
Laivue siirtyi itsenäisyyssodan jälkeen Ekronin lentotukikohtaan ja sieltä 1953 Hazoriin. Koneiden ylläpito osoittautui vaikeaksi. Israelin ilmavoimat onnistui kuitenkin hankkimaan alkuperäisiä varaosia ja ampumatorneja sekä ainakin yhteen kolmesta koneesta meritutkan. Niistä tuli merivalvontakoneita. Kesäkuussa ja heinäkuussa 1956 koneet lähetettiin varastoitavaksi Bedek Aviationiin Lodin lentokentälle, mutta Suezin kriisin puhjettua kaksi niistä otettiin palveluskäyttöön lokakuussa 1956. Koneita pidettiin valmiudessa Ramat Davidin lentokentällä pommittamaan Egyptin lentokenttiä siltä varalta, että Egyptin ilmavoimat hyökkäävät israelilaisjoukkoja vastaan. 31. lokakuuta 1956 koneet pommittivat Gazan kaistaa. Marraskuun alun pommitusyritykset eivät onnistuneet heikon sään vuoksi. 2. marraskuuta toinen B-17:stä vaurioitui maasta tullesta tulituksesta. 4. marraskuuta kumpikin kone epäonnistui tehtävässään pommiluukun häiriöiden vuoksi. B-17:t poistettiin lopullisesti käytöstä 1958 eikä Israelin ilmavoimilla ole sen jälkeen ollut strategisia pommikoneita.
Myöhemmät konehankinnat ja toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Israel ilmaisi kiinnostuksensa hankkia F-4 Phantom -hävittäjiä 1965, mutta Yhdysvallat ei ollut valmis myymään sille kuin A-4 Skyhawk -hävittäjiä. Vuoden 1967 Kuuden päivän sodan jälkeen Ranska oli Israelin ilmavoimien pääaseistaja, mutta se asetti Israelin vientikieltoon jo seuraavana vuonna Beirutin lentokentälle tehdyn kommandohyökkäyksen jälkeen. Siksi Israelin oli jälleen käännyttävä Yhdysvaltain puoleen. Lyndon B. Johnson suostui myymään Israelille Peace Echo -sopimuksella 44 F-4E:ä ja kuusi F-4F:ä. 25. maaliskuuta 1969 israelilaiset saattoivat aloittaa harjoittelun uusilla koneillaan. Neljä ensimmäistä osoitettiin Shmuel Hetzin komentamalle 201. laivueelle "Ha'ahat" (Yksi) ja 23. lokakuuta Avihu Ben-Nunnin komentama 69. laivue seuraavat koneet. Egypti kävi rajoitettua sotaa Israelia vastaan saadakseen takaisin kuuden päivän sodassa menettämänsä Siinain. Israelilaisten F-4 Phantom II:ien ensimmäinen taistelulento suoritettiin 5. lokakuuta 1969 Etelä-Siinailla 201. laivueen komentajan Shmuel Hetzin johdolla.
69. laivue sai käyttöönsä F-4 Phantom II:ien jälkeen F-15I:t. Niiden on arveltu olevan yksi mahdollisuus sotilaallisen ratkaisun hankkimiseksi Iranin ydinkriisiin.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stratfor (englanniksi)