Isovoirousku
| Isovoirousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | scrobiculatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Isovoirousku (Lactarius scrobiculatus) on rouskuihin kuuluva syötävä sieni.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovoirouskun vanhemmiten jopa 20 senttiä leveä lakki on aluksi kupera, myöhemmin matalasti suppilomainen. Lakin pohjaväri on keltainen ja siinä erottuu myös usein tummempia renkaita. Lakin nukkaiset reunat kiertyvät vanhemmiten alaspäin. Kuivana lakin pinta voi olla kiiltävä, mutta kostuessaan se muuttuu limaiseksi ja tahmeaksi. Sienen jalka ja heltat ovat väriltään kellertävät. Lyhyen ja tukevan jalan pinnalla on kuoppamaisia laikkuja. Malto on raakana polttavan kirpeää. Maitiaisneste on aluksi väriltään valkoista, mutta joutuessaan ilman kanssa tekemisiin se muuttuu rikinkeltaiseksi.[2]
Samankaltaiset lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovoirouskun kaltaisia voirouskuja ovat myös korpivoirousku (L. tuomikoskii), vihervoirousku (L. olivinus) ja villavoirousku (L. leonis), jotka kelpaavat myös samoin syötäväksi.[2]
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa koivurouskua tavataan harvinaisena elokuusta lokakuuhun, Etelä-Suomesta Lappiin. Se kasvaa kosteissa kuusimetsissä ja puronvarsinotkoissa kalkkialustalla.[2]
Käyttö ravinnoksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isovoirousku on ryöpättävä ennen käyttöä. Se voidaan käyttää esimerkiksi paistettuna tai suolasienenä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 17.8.2008
- ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 95. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0