Isoukonkorento
| Isoukonkorento | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta, Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset, Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset, Insecta |
| Lahko: | Sudenkorennot, Odonata |
| Alalahko: | Aitosudenkorennot, Anisoptera |
| Heimo: | Ukonkorennot, Aeshnidae |
| Suku: | Aeshna |
| Laji: | crenata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aeshna crenata |
|
| Synonyymit | |
| Katso myös | |
Isoukonkorento (Aeshna crenata) on suurikokoinen ukonkorentoihin kuuluva sudenkorento.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääväriltään isoukonkorennon koiras on kirkkaan sininen. Naaras on ainoa ukonkorento, jolla on siivissään tummat värialueet. Korennon siipien kylkisuonet siiven etureunassa ovat etenkin koirailla tummat.[3]
Isoukonkorennon ulkonäkö on samankaltainen kuin rannikko- sini- ja suoukonkorennon. Korennon keskiruumiin sivuilla kulkevat viivat ovat yhteensä suunnilleen niiden väliin jäävän tumman alueen paksuiset ja kohtalaisen leveät. Viivoista etummaisen takayläreunasta ojentuu alas vaalea kärki. Korennon otsassa oleva T:n muotoinen kuvio on paksu varrestaan. Koiraan tuntomerkkeihin kuuluvat myös ylemmät perälisäkkeet, joiden keskiosan yläpinnalla on isokokoisten kyhmyjen rivi. Isoukonkorentokoiras eroaa rannikkoukonkorentokoiraasta myös alempien perälisäkkeiden perusteella. Ne ovat isoukonkorennolla pitemmät suhteessa ylempiin kuin rannikkoukonkorennolla.[3]
Isoukonkorennolla on 58–65 mm pitkä takaruumis ja 48–54 mm pitkä takasiipi. Laji on Euroopan sudenkorennoista suurikokoisin.[3]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin aikuisia yksilöitä tavataan Suomessa lennossa kesäkuun lopulta syyskuun puoliväliin. Päälentoaika on heinäkuun puolestavälistä elokuun lopulle. Lajin koirailla on tapana lentää jatkuvaa lentoa eikä sini- ja suoukonkorennon tapaan pysähdellä ilmassa paikoilleen. Ne lentävät myös näitä kauempana vesistöjen yllä.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoukonkorennon elinalue painottuu itäiseen Euraasiaan. Lajin läntiset elinalueet ovat Suomessa, Latviassa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Venäjällä lajia esiintyy Kamtšatkalle ja Sahalinille asti. Suomessa lajia tavataan erityisesti sisämaassa maan eteläosissa, mutta myös Vaasan seudulla. Laji on Suomessa harvinainen, vähälukuinen ja paikallinen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sahlén, G.: Aeshna crenata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Isoukonkorento – Aeshna crenata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 112–113. (Uudistettu laitos) Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7