Isotoppo
| Isotoppo | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Tupsutopot Koeleria |
| Laji: | grandis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Isotoppo (Koeleria grandis) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, tupsutoppojen (Koeleria) sukuun kuuluva kasvilaji. Toisinaan isotoppo luetaan samaksi lajiksi kuin röyhytoppo (Koeleria pyramidata)[1].
Isotoppo on monivuotinen, yleisväritykseltään puhtaanvihreä heinälaji, joka muodostaa maanalaisia rönsyjä. Se muistuttaa jonkin verran röyhytoppoa (Koeleria pyramidata) ja hentotoppoa (Koeleria macrantha), mutta on erotettavissa niistä rönsyjensä perusteella.[2]
Isotoppo voi kasvaa lähes metrinkorkuiseksi ja on kasvutavaltaan löyhästi mätästävä. Sen varret ovat melko vankkoja ja lehdet ovat kapeita, tasaisia sekä reunoiltaan pitkäkarvaisia. Alimmat lehtitupet ovat pitkäkarvaisia ja ylemmät hienokarvaisia. Isotopon kukinto on noin 10 cm pitkä ja melko tiivis röyhy, jonka haarat ovat lyhyitä. Tähkylät ovat 6–7 mm pitkiä ja niissä on teräväkärkiset kaleet sekä ulkohelpeet. Isotoppo kukkii kesä–heinäkuussa.[2]
Isotoppoa tavataan muun muassa itäisessä Euroopassa[3]. Isotoppoa ei ole tavattu Suomessa[4]. Suomea lähimmät esiintymät ovat Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä[3]. Ruotsissa isotoppoa on löydetty vain yhdeltä paikalta Uplannin Kapellskäristä, jonne sen on arveltu saapuneen laivaliikenteen mukana Venäjältä tai Baltiasta[2]. Isotoppo on ollut 1920-luvulle asti alueella yleinen, mutta vähentynyt sittemmin voimakkaasti[2]. Isotoppo on Ruotsissa rauhoitettu kasvilaji[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Plant List (Koeleria pyramidata) The Plant List. 2013. Viitattu 13.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Stor tofsäxing (Koeleria grandis) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.4.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Den virtuella floran: Stor tofsäxing (Koeleria grandis) – Norra halvklotet Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.4.2018.
- ↑ Kasviatlas 2016: Topot (Koeleria) Kasviatlas. 2016. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 13.4.2018.
