Isotelus
| Isotelus | |
|---|---|
 Isotelus rexin fossiili |
|
|
Ordovikikausi Myöhäisordovikikausi |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | †Trilobiitit Trilobita |
| Lahko: | †Asaphida |
| Yläheimo: | †Asaphoidea |
| Heimo: | †Asaphidae |
| Suku: |
†Isotelus Dekay, 1824 |
| Synonyymit | |
|
Homotelus |
|
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Isotelus (nimen merkitys: ”yhtäläiset ääripäät”) on sukupuuttoon kuollut ordovikikautinen trilobiittisuku, joka kuuluu lahkoon Asaphida ja heimoon Asaphidae. Sen fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta.[1][2][3][4][5]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isotelus on tasainen trilobiitti, jolta puuttuu etukaari. Sen silmät ovat korkealla päässä ja joillain lajeilla ne ovat jopa jonkin verran koholla. Sukuun kuuluu useita isokokoisia lajeja kuten Isotelus gigas ja Isotelus maximus, joiden nimet viittaavatkin suureen kokoon. Suvun lajeista suurikokoisin on Isotelus rex, joka on tämän lisäksi myös kaikista tunnetuista trilobiiteista suurin. Sen pituus on noin 720 mm, suurin leveys noin 400 mm ja korkeus noin 70 mm. Lisäksi I. rexillä ei ole sen kokonaispituutta pidentäviä piikkejä tai muita vastaavia rakenteita toisin kuin esimerkiksi Uralichas ja Terataspis -sukujen trilobiiteilla.[1][2][4]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isotelus suvun lajit olivat todennäköisesti lihansyöjiä, saalistajia tai haaskansyöjiä. Eräs joidenkin tämän suvun lajien saalistamiskäyttäytymiseen viittaava asia on se, että kaivamisjälkiä, jotka ovat mitä todennäköisimmin Isotelus-lajien tekemiä, on havaittu fossiloituneiden ordovikikautisten matojen kaivamien kolojen yhteydestä. Ne viittaavat siihen, että trilobiitti olisi kaivanut matoja esiin koloistaan syödäkseen ne. Lisäksi Isotelus-lajit olivat huonohkoja uimareita ja ne liikkuivatkin todennäköisimmin merenpohjalla tai matalikoissa.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Rudkin, David M. & Tripp, Ronald P.: The type species of the Ordovician trilobite genus Isotelus I. gigas Dekay, 1824. Toronto: Royal Ontario Museum, 1988. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.12.2019).
- ↑ a b Rudkin, David M. & Young, Graham A. & Elias, Robert J. & Dobrzanski, Edward P.: The World's Biggest Trilobite—Isotelus Rex New Species from the Upper Ordovician of Northern Manitoba, Canada. Journal of Paleontology, 1.1.2003, s. 99–112. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Order Asaphida Trilobites.info. 4.6.2017. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Gon, S.M. III : The World's Largest Trilobites Trilobites.info . 17.8.2005 . Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Gon, S.M. III : Trilobites of the Walcott-Rust Quarry Trilobites.info . 6.8.2009 . Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Brandt, Danita S. & Meyer, David L. & Lask, Peter B. : Isotelus (Trilobita) "Hunting Burrow" from Upper Ordovician Strata, Ohio . Journal of Paleontology , 1995 , 69 . vsk, nro 6 , s. 1079–1083 . Paleontological Society . doi: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
