Isonightingalensirkku
| Isonightingalensirkku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Tangarat Thraupidae |
| Suku: | Nightingalensirkut Nesospiza |
| Laji: | wilkinsi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nesospiza wilkinsi |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Isonightingalensirkku (Nesospiza wilkinsi) on tangaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Tristan da Cunhalta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isonightingalensirkku voi kasvaa 18–22 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Isonightingalensirkku on ruumiinrakenteeltaan tukevahko ja väriltään selästään oliivinvihreä. Naama, kurkku ja silmäkulmajuova ovat keltaiset, ja vatsa on kellanvihreä. Lajin nokka on kookas ja tukeva.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isonightingalensirkkua tavataan ainoastaan Nightingale Islandilta. Lajin elinympäristöä ovat matalia Phylica-suvun puita kasvavat pensaikkoalueet, mutta sitä voidaan tavata myös ruohikkoalueilta. Linnun ravintoa ovat hedelmät, siemenet ja selkärangattomat eläimet. Isonightingalensirkun pesimäkausi on lokakuulta helmikuulle ja se rakentaa kuppimaisen pesän maanrajaan. Munia on yksi tai kaksi.[2][3][4][5]
Isonightingalensirkku luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Kannan kooksi arvioitiin vuonna 2021 alle 50 täysikasvuista yksilöä. Kantaa uhkaavat vieraslajit kuten petonisäkkäät sekä Phylica-puita uhkaavat kirvat ja niiden levittämät sienet. Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat myrskyt ovat uhka.[1][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Nesospiza wilkinsi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Wilkins's Finch Nesospiza wilkinsi BirdLife International. Viitattu 22.12.2021.
- ↑ a b Kenneth Newman: Newman's Birds of Southern Africa. Random House Struik, 2010. ISBN 978-1-77007-876-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.12.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Ian Sinclair: Complete Photographic Field Guide Birds of Southern Africa. Struik, 2009. ISBN 978-1-77007-388-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.12.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Erik Hirschfeld, Andy Swash, Robert Still: The World's Rarest Birds, s. 235. Princeton University Press, 2013. ISBN 978-0-691-15596-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.12.2021). (englanniksi)