Englannin punta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ison-Britannian punta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Artikkeliin on merkitty lähteitä toistaiseksi vain joillekin tiedoille.

Englannin punta
ISO 4217 -koodi GBP
Keskuspankki Bank of England
Symboli £
Käyttäjät

Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta

9 Britannian merentakaista aluetta
Brittiläinen Antarktiksen alue Brittiläinen Antarktiksen alue
Falklandinsaaret Falklandinsaaret
Gibraltar Gibraltar
Saint Helena Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha
Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret
Brittiläinen Intian valtameren alue Brittiläinen Intian valtameren alue
Guernsey Guernsey
Jersey Jersey
Mansaari Mansaari
Inflaatio 0,0 %, 2015
Jaettava yksikkö penny (p)

Englannin punta on Britannian rahayksikkö. Yksi punta jakaantuu (vuodesta 1971 lähtien) sataan pennyyn. Vuoden 2011 keskikurssin mukaan noin 0,87 puntaa vastasi yhtä euroa.[1] Keskuspankki on Bank of England. Punnan ISO 4217 -valuuttakoodi on GBP.

Englanniksi punta on virallisesti pound sterling, lyhyesti pound, puhekielessä myös quid, nicker[2] tai sterling.

Suomen kielessä valuuttaa kutsutaan Englannin punnaksi, vaikka Englanti onkin vain yksi Britannian osa. Punnan symbolina käytetään £-merkkiä, joskus ₤.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punnan nimi (engl. pound) on samaa alkuperää kuin brittiläinen paino­yksikkö pauna. Alun perin, kun hopeaa käytettiin pää­asiallisena raha­metallina, punta laskuyksikkönä vastasikin arvoltaan yhtä paunaa hopeaa. Aikojen kuluessa punta ja pauna kuitenkin erkaantuivat toisistaan raha- ja paino­yksiköinä.

Kulta­kannan aikana vuodesta 1816 lähtien yksi punta vastasi laki­sääteisesti arvoltaan 113 graania eli noin 7,32227683 grammaa kultaa.[3] Tämä kulta-arvo oli voimassa lähes sata vuotta, mutta vuonna 1914 ensimmäisen maailman­sodan aikana kulta­kannasta luovuttiin. Britanniassa vallitsi sota-aikana ja sen jälkeen voimakas inflaatio.

Vuonna 1925 Britanniassa palattiin kulta­kantaan, ja inflaatiosta huolimatta punnalle vahvistettiin sama kulta-arvo kuin sillä oli ollut ennen sotaa.[3] Oikeus vaihtaa punta­setelit kultaan oli kuitenkin enää vain muiden maiden keskus­pankeilla, ei yksityis­henkilöillä.[3] Uudelleen palautettu kulta­kanta oli voimassa vain vuoteen 1931.

Englanti ilmoitti 1. maaliskuuta 1966 siirtyvänsä kymmenellä jaolliseen rahayksikköön helmikuussa 1971.[4] Ennen vuoden 1971 Decimal Day -rahauudistusta punta jaettiin 20 šillinkiin, joista jokainen vastasi 12 penniä. Punnassa oli siis 240 penniä. Ennen vuotta 1960 penni jakautui vielä neljään farthingiin. Lisäksi oli käytössä yksikkö guinea, joka vastasi yhtä puntaa ja yhtä šillinkiä, yhteensä siis 21 šillinkiä. Yhden guinean rahoja tosin oli lakattu lyömästä jo 1800-luvun alkupuolella, mutta laskuyksikkönä guineaa käytettiin useissa yhteyksissä kauan sen jälkeenkin. Vanhaa systeemiä kutsutaan joskus £sd-systeemiksi. Tämä johtuu siitä, että punnan merkki on £ (roomalaisesta librasta), šillingin s (roomalaisesta soliduksesta) ja pennyn d (roomalaisesta denaarista).

Setelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on käytössä useita seteleitä, joiden kelpoisuus vaihtelee alueittain ja osittain myös sen mukaan, mitä rahan vastaanottaja kelpuuttaa maksuksi. Seteleitä painavat Bank of England, Skotlannissa Royal Bank of Scotland, Bank of Scotland ja Clydesdale Bank sekä Pohjois-Irlannissa Bank of Ireland, First Trust Bank, Ulster Bank ja Danske Bank. Myös jotkin muut Britannialle kuuluvat alueet, kuten Kanaalisaaret, käyttävät omia seteleitään. Vain Englannin pankin painamissa seteleissä on kaikissa monarkin, tällä hetkellä Elisabet II:n, muotokuva. Muut pankit käyttävät omia kuva-aiheitaan ja joskus painattavat myös erikoisseteleitä merkkihenkilöiden ja merkittävien tapahtumien kunniaksi – esimerkiksi Ulster Bank laski vuonna 2007 kiertoon miljoona 5 punnan seteliä, joissa oli edesmenneen jalkapalloilija George Bestin kuva.[5] Eri alueiden seteleille on kuitenkin yhteistä, että niiden punta-arvo on Englannin punnan mukainen.

Käytössä olevat setelit ja kolikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden punnan kolikoiden kääntöpuoli on joka vuosi erilainen.

Vielä toistakymmentä vuotta rahanuudistuksen 1971[6] jälkeen liikkeessä oli myös vanhoja šillingin ja kahden šillingin kolikoita, jotka olivat käypiä viiden ja kymmenen pennin, toisin sanoen 1/20 ja 2/20 punnan eli yhden tai kahden vanhan šillingin arvoisia. Nämä kolikot olivat myös saman kokoisia ja samasta metalliseoksesta valmistettuja kuin uudet viiden ja kymmenen pennin kolikot.

Arvo Nimi Etupuoli Kääntöpuoli Halkaisija
(mm) 		Paksuus
(mm) 		Paino
(g) 		Koostumus Syrjä Liikkeellelasku
1 p One penny Monarkki (Toistaiseksi Elisabet II) osa Yhdistyneen kuningaskunnan vaakunasta 20,3 1,52
1,65		 3,56
  • pronssi (1971 – syyskuu 1992)
  • kuparipintainen teräs (syyskuusta 1992–)
sileä 1971
2 p Two pence 25,9 1,85
2,03		 7,12
  • pronssi (97 % Cu, 2,5 % Zn, 0,5 % Sn) 1971–1992
  • kuparipintainen teräs (syyskuusta 1992–, 1998 molemmat seokset)
5 p Five pence 18 1,7
1,89		 3,25
  • kuparinikkeli (75:25)
  • (nikkelipäällysteistä terästä 2012–)
 hiottu 1990
10 p Ten pence 24,5 1,85
2,05		 6,5 1992
20 p Twenty pence 21,4 1,7 5 kuparinikkeli (84:16) sileä ja seitsenkulmio 1982
50 p Fifty pence 27,3 1,78 8 kuparinikkeli (75:25) 1997
1 £ One pound 22,5 3,15 9,5 nikkelimessinki hiottu 1983
2 £ Two pounds Britannia (henkilöitymä) 28,4 2,5 12 sisempi: kuparinikkeli
ulompi: nikkelimessinki		 2016

Setelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä olevat setelit: viisi, kymmenen, 20 ja 50 puntaa.[7]

Kuva Arvo
(£) 		Mitat (mm) Väri Kuvaus
Etupuoli Kääntöpuoli Etupuoli Kääntöpuoli Liikkeellelasku Pois käytöstä
5 135 × 70 vihreä Monarkki (toistaiseksi Elisabeth II) Elizabeth Fry 2002 2017
125 × 65 turkoosi/sininen Winston Churchill 2016
10 142 × 75 oranssi Charles Darwin 2000 2018
132 × 69 oranssi Jane Austen 2017
20 149 × 80 vaaleanpunainen Sir Edward Elgar 1999 2010
violetti Adam Smith 2007
50 156 × 85 punainen Matthew Boulton & James Watt 2011

Juhlarahoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlarahoissa (kolikot) yleisin nimellisarvo on viisi puntaa, jonka arvoisia kolikoita nimitetään yleisesti kruunuiksi (engl. crown). Britannia-sarjan hopearahojen nimellisarvoja ovat 20 pennyä (1/10 unssia), 50 pennyä (1/4 unssia), yksi punta (puoli unssia) ja kaksi puntaa (yksi troy-unssi puhdasta hopeaa) sekä kultarahoissa kymmenen (1/10 unssia), 25 (1/4 unssia), 50 (puoli unssia) tai sata (yksi troy-unssi puhdasta kultaa) puntaa. Nämä rahat eivät yleisesti kierrä maksuliikenteessä, sillä niillä on useimmiten suurempi keräily- tai muu arvo kuin nimellisarvo ja ne lasketaan liikkeelle useimmiten nimellisarvoa korkeampaan hintaan. Juhlarahat ja Britannia-sarjan rahat ovat teknisesti kuitenkin käypiä maksuvälineitä.

Sovereign-punta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikkeuksena kaikista muista Britannian hallituksen päätöksellä lyödyistä tai painetuista maksuvälineillä ei ns. sovereign-punnalla ole lyötyä nimellisarvoa. Sovereign on 7,98 grammaa painava, 22 karaatin kullasta lyöty raha, jonka kääntöpuolella on tavallisesti kuvattuna Pyhä Yrjö surmaamassa lohikäärmettä. Sovereignin koko ja seos ovat olleet muuttumattomat vuodesta 1817 lähtien. Sovereignit olivat 20 šillingin kultarahoja, mutta niiden käyttö maksuvälineenä päättyi käytännössä ensimmäiseen maailmansotaan. Eräät siirtomaiden rahapajat, kuten Etelä-Afrikan rahapaja, löivät niitä kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Britannia aloitti sovereignien uudelleenlyönnin vuonna 1957, ja punnan desimalisoinnin jälkeen yksi sovereign alkoi vastata 100 pennyä aiemman £sd-järjestelmän 20 šillingin eli 240 pennyn sijasta. Vuodesta 2000 alkaen kuninkaallinen rahapaja on lyönyt sovereigneja vuosittain. Sovereign-puntiin kuuluu myös puoli sovereignia (eli puoli puntaa), tupla-sovereign (kaksi puntaa) sekä viiden punnan sovereign. Jaonnaississa ja kerrannaisissa puhtaan kullan määrä pysyy aina samassa suhteessa. Vaikka sovereignit ovat käypää rahaa, niiden arvo määräytyy kullan hinnan ja keräilyarvon mukaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Exchange rates Suomen Pankki. Arkistoitu 24.1.2013. Viitattu 28.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ UK Currency Basic Information - Pounds Sterling (London travel) about.com. Arkistoitu 15.1.2013. Viitattu 28.12.2012. (englanniksi)
  3. ↑ a b c http://econ2.econ.iastate.edu/classes/econ355/Choi/golds.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 31. Otava, 1966.
  5. ↑ Portrait of George Best to appear on banknote Reuters. 19.1.2007. Arkistoitu 15.10.2019. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Decimalisation The Royal Mint Museum. Viitattu 22.9.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Current Banknotes Bank of England. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Englannin punta.


Tämänhetkiset GBP-vaihtokurssit
XE.com:sta: AUD CAD CHF EUR HKD JPY USD
OANDA.com:sta: AUD CAD CHF EUR HKD JPY USD
Typografia
Typografit ja kirjainmuotoilijat
Kirjaintyylit ja -lajit
Merkit
Suuntaukset
Muut aiheet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Englannin_punta&oldid=22708077”