Isomuurahaiskarhu
| Isomuurahaiskarhu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Pilosa[2] |
| Alalahko: | Vermilingua[2] |
| Heimo: | Muurahaiskarhut Myrmecophagidae |
| Suku: |
Isomuurahaiskarhut Myrmecophaga Linnaeus, 1758 |
| Laji: | tridactyla |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myrmecophaga tridactyla |
|
 Isomuurahaiskarhun levinneisyys (sininen - säilynyt, oranssi - mahdollisesti hävinnyt) |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla) on Etelä- ja Keski-Amerikassa elävä hyönteisiä syövä vajaahampainen nisäkäs. Se elää heinikkomailla, soilla ja alankosademetsissä.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomuurahaiskarhu on muurahaiskarhuista kookkain. Sen ruumiin pituus on 100–130 senttimetriä ja hännän 65–90 cm. Uros painaa 24–39 kilogrammaa ja naaras 22–35 kg. Väriltään laji on harmaa ja ruskea, ja harteilla ja selässä on mustia juovia. Isomuurahaiskarhulla on kummassakin eturaajassaan kaksi jopa 10 cm:n mittaista ja terävää kynttä, joilla se puolustautuu. Isomuurahaiskarhulla on pitkä, putkimainen kuono, jonka avulla se kerää hyönteisiä keoista ja koloista.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomuurahaiskarhu käyttää ravintonaan lähes yksinomaan muurahaisia ja termiittejä. Näitä se saalistaa työntämällä 60-senttimetrisen tahmean kielensä kekoon nopeasti, 150 kertaa minuutissa. Hyönteiset tarttuvat kielen sylkeen ja väkäsiin, ja muurahaiskarhu vetää ne suuhunsa. Eläimen suu, kieli, lihakset ja leukaluut ovat sopeutuneet hyvin tällaiseen saalistustapaan. Sen kieliluut ovat isot ja nivelikkäät, ja kieli on kiinnittynyt osin alas kaulaan. Sen suuaukko on vain kynän levyinen. Isomuurahaiskarhulla ei ole hampaita, vaan se jauhaa saaliinsa mahassaan.[3]
Lisääntyminen ja elinikä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomuurahaiskarhunaaras saa keväisin yhden poikasen. Isomuurahaiskarhun tiineysaika on 190 vuorokautta. Yksilö saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana. Se voi elää tarhassa 26-vuotiaaksi.[3]
Käyttäytyminen ihmistä kohtaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomuurahaiskarhu on yleensä ihmistä kohtaan suvaitseva, mutta samalla kun sen elinpiiri Etelä- ja Keski-Amerikassa on kaventunut, sen on raportoitu uhattuna käyvän kynsillään ihmisen kimppuun. Kaksi ihmisen kuolemaan johtanutta yhteenottoa on ilmoitettu Brasiliassa, missä isomuurahaiskarhu oli puolustanut itseään.[4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Miranda, F., Bertassoni, A. & Abba, A.M.: Myrmecophaga tridactyla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson & Reeder: Myrmecophaga tridactyla Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Morris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 208–211. Suomentanut Iiris Kalliola. Otava, 2004. ISBN 951-1-19067-9
- ↑ Paula Tapiola: Isomuurahaiskarhut tappaneet kaksi metsästäjää Brasiliassa Yle Uutiset. 26.7.2014. Viitattu 26.7.2014.
- ↑ Human Death Caused by a Giant Anteater (Myrmecophaga tridactyla) in Brazil Science Direct. Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)