Isoluoto (Kokemäki)
| Koskenkylän Isoluoto | |
|---|---|
 Isoluodon kaakkoispää, jota aikoinaan Kokemäenjoen keväiden jäidenlähtö nakersi. |
|
| Sijainti | |
  Koskenkylän Isoluoto |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Huippukausi | keskiaika |
Koskenkylän Isoluoto on Kokemäellä Kokemäenjoessa sijaitseva saari, joka on mainittu Kokemäenkartanon historiallisissa yhteyksissä. Isoluoto on yksi mahdollinen ehdokas keskiaikaiselle Aborchin (Aborg tai Åborg) linnalle.[1][2][3]
Saari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoluoto sijaitsee noin 1,6 kilometriä Kokemäen kirkosta luoteeseen, 300 metriä Kokemäenkartanosta kaakkoon ja Kokemäen kaupungin vedenpuhdistamoa vastapäätä. Joki on saaren kohdalla noin 250 metriä leveä ja saari sijaitsee joen uoman keskellä. Isoluoto on 200 metriä pitkä, mutta vain 10–30 metriä leveä. Saari on sora- ja savipohjainen, ylettyy noin neljän metrin korkeudelle ja se on joen- eli luoteis-kaakkosuuntainen. Saarella on nykyään korkeajännitelinjan jalka, jonka vuoksi kapean saaren rantoja on jouduttu tukemaan laudoilla. Saari on autio.[4][1]
Saari on joen eroosion syömä. Etenkin jäidenlähtö rasitti saaren töyräitä suuresti ja sitä suojeltiin kasaamalla ylävirran puolelle töyräälle kiviä. Saari on myös ollut leveämpi, sillä nykyään tiedetään eroosion kiihtyneen Harjavallan voimalaitoksen patoaltaan korkean vedenpinnan vuoksi.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokemäenkartano muodosti läntisessä Suomessa hallinnollisen keskuksen jo 1300-luvulla. Isoluodon rooli tässä kehityksessä on poikkeuksellinen, mutta vielä kiistanalainen. Perimätiedon mukaan, kuten Forsbyn Linnaluodossa ja erässä pienessä kalliosaaressa, myös Isoluodossa olisi sijainnut hallinnollinen rakennus. Christian Lovén esitti vuonna 1996, että saari on mahdollisesti ollut vuonna 1395 mainittu Aborchin ja joka olisi rakennettu vuoden 1367 jälkeen.[4][5]
Asiakirjoista voidaan epäsuorasti päätellä, että jossakin vaiheessa saarella olisi sijainnut asuinrakennus. Kun Kokemäenkartano oli kuninkaan läänitystä, tuli Ulvilan, Huittisten ja Loimaan pitäjien talonpojat ylläpitää siltaa, joka johti Isoluotoon. Kun talousrakennukset sijaitsivat mantereella Isoluodon kohdalla, on päärakennus sijainnut ilmeisesti sitten saaressa. Vasta kun Arvid Forbus osti kartanon itselleen, päättyi sillan ylläpito talonpojilla ja Forbus sai itse huolehtia sillasta. Tämä oli kuitenkin kallista, joten päärakennus rakennettiin manterelle. Näin saari autioitui, vaikka sitä käytettiinkin laitumena kauan tämänkin jälkeen.[2]
Tutkimuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1885 kävi J. R. Aspelin saarella tarkastamassa kansantarinoiden todenperäisyyttä. 1800-luvulla on mainittu, että saarelta olisi löytynyt 2 metriä paksu perusmuuri. Esko Sarasmo suoritti vuonna 1946 Kokemäellä inventointia, jonka yhteydessä hän kapusi myös saarelle. Hän mainitsee, että saarella olisi joskus ollut varustus, mutta poikittainen kaivanto oli ainoa silmin havaittava maanpäälinen rakenne. Hän tiesi myös joskus löydetyn kolme panssarinuolenkärkeä, jotka nykyään ajoitetaan 1300-luvun lopulle. Viimeisen tarkastuksen suoritti Nina Strandberg vuoden 1998 inventoinin yhteydessä. Silloin saaren luoteispäätä kairattiin ja löydettiin rantatörmän reunasta alkaen 40–50 senttimetriä paksu kulttuurimaan kerros. Kerroksesta löytyi myös tiilimurskaa ja tiilen kappaleita. Muissa saaren osissa ei löytynyt kulttuurimaankerrosta. Koillispään puolivälistä löytyi myös metrin syvä ja 3×3 metriä oleva kuoppa tai kaivanto.[4][2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salminen, Tapio: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. (Osa I) Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-1-3
- Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista. Vammala: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Koskenkylä Isoluoto/Aborg (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
- ↑ a b c Salminen, Tapio: Kokemäen ja Harjavallan historia, 2007, s.198
- ↑ Salminen, Tapio: Kokemäen ja Harjavallan historia, 2007, s.613, viite 33
- ↑ a b c Muinaisjäännösrekisteri: Koskenkylä Isoluoto/Aborg Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 11.8.2011. Museovirasto. Viitattu 9.6.2016.
- ↑ Kokemäenkartanon historiallinen maisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 9.6.2016.