Isoliitäjä
Isoliitäjä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
Suku: | Tummaliitäjät Ardenna |
Laji: | gravis |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Isoliitäjä (Ardenna gravis)[2] on keskikokoinen ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 43–51 senttimetriä ja siivenkärkien väli 105–122 cm. Isoliitäjä on hieman pienempi kuin välimerenliitäjä (Calonectris diomedea), jota se hieman muistuttaa muun muassa pyrstön valkoisten yläpeitinhöyhenten takia.
Erona keltanokkaliitäjään ovat: hieman jäykemmät siiveniskut sekä terävämpi siivenkärki; hyvin erottuva tumma päälaki, jossa hyvin erottuva valkoinen niskavyö; rinnansivussa voimakas tumma laikku; kainalossa ja siiven tyvellä tumma vyö ja kuviointi sekä keskivatsassa epäselvärajainen tumma laikku. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat harmaanruskeat ja nokka musta.[3]
Levinneisyys ja lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajilla on laaja levinneisyysalue, jonka pinta-alaksi on arvioitu 52,8 miljoonaa km2 ja populaation kooksi 15 miljoonaa yksilöä. Esiintyy Brasiliassa, Falklandinsaarilla, Grönlannissa, Saint Helenassa ja Saint-Pierre ja Miquelonissa.
Isoliitäjällä on kolme tärkeää lisääntymissaarta: Nightingale Island, Inaccessible Islands ja Gough Tristan da Cunhan saariryhmässä. Vähintään viisi miljoonaa paria pesii Nightingale Islandilla ja Inaccessible Islandsilla. 600 000–3 000 000 paria Gough Islandilla. Myös Falklandinsaarilla tavataan hyvin pieni pesimäyhteisö.
Aikuiset aloittavat huhtikuussa muuton luoteeseen, Etelä-Amerikasta Kanadaan ja ohi Grönlannin siirtyen Koillis-Atlantille ja palaten marraskuussa takaisin pesimäalueille etelään.[1] Tavataan säännöllisesti syysmuuton aikana lähinnä elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoilla.[3]
Isoliitäjä on tavattu Suomessa vain kerran, 10. syyskuuta 2023 Mänttä-Vilppulassa, Kolhon Ukonselällä.[4]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesii kaltevalle maalle, pääasiassa alueille, jossa on ruohomättäitä tai Phylica-metsää.[1]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syö pääasiassa kalaa, mustekaloja ja kalajätettä troolareista, mutta myös äyriäisiä.[1]
Uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joka vuosi Nightingale Islandilla pyydetään noin 50 000 poikasta ja tuhansia aikuisia, mikä voi johtaa kantojen romahtamiseen ilman kestävää pyytämistä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e BirdLife International: Ardenna gravis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ a b c d Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 20 ja 21. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
- ↑ Suomelle uusi lintulaji havaittiin Pirkanmaalla 11.9.2023. BirdLife Suomi. Viitattu 11.9.2023.