Isokrassi
| Isokrassi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Krassit Lepidium |
| Laji: | latifolium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lepidium latifolium |
|
| Katso myös | |
Isokrassi (Lepidium latifolium) on monivuotinen, Euraasiassa kasvava ruohovartinen ristikukkaiskasvi. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokrassi on 30–100 cm, joskus jopa yli metrin korkea, kalju kasvi. Sen lehdet ovat isoja, ruodillisia, soikeita ja tiehästi sahalaitaisia. Ylemmät lehdet ovat kapeita ja ehytlaitaisia. Kasvin kukinto on iso, haarova ja tiheäkukkainen. Isokrassi kukkii heinä-elokuussa valkoisin, pienin kukin. Lidut ovat soikeita ja siipipalteettomia. Isokrassilla on monihaarainen, laaja juurakko.[2][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokrassin levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopasta Aasiaan, Pohjoismaiden eteläosiin ja Pohjois-Afrikkaan. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös mm. Pohjois-Amerikkaan. Suomessa isokrassia esiintyy harvinaisena rannoilla Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Satunnaisesti isokrassia tavataan myös satamakaupungeista ja sisämaasta, mutta esiintymät eivät ole olleet pitkäikäisiä.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa isokrassi kasvaa saaristossa aivan meren rantaviivan tuntumassa. Aallokko ja jäät eivät juuri haittaa kasvia, sillä tukeva juurakko pitää kasvin tiukasti kiinni rantasorakossa.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isokrassi on syötävä ja sitä on myös aikaisemmin ilmeisesti viljelty Euroopassa. Kasvissa on sinappia ja pippuria muistuttava maku.[4] Kasvin kaikkia osia, myös siemenkotia, voi syödä. Nuoria lehtiä voi käyttää salaatissa, siemeniä on käytetty mausteena.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ranta, Pertti: Isokrassi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 179.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 4.8.2008.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 186.
- ↑ a b c Ranta 1997, s. 179.
- ↑ Den virtuella floran: Bitterkrassing (ruotsiksi) Viitattu 5.3.2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2020: Isokrassin levinneisyys Suomessa.
- ITIS: Lepidium latifolium (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Lepidium latifolium (englanniksi)
- Flora of China: Lepidium latifolium (englanniksi)