Isojuurekas
| Isojuurekas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Porotheleaceae |
| Suku: | Isojuurekkaat Megacollybia |
| Laji: | platyphylla |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Isojuurekas (Megacollybia platyphylla), vanha nimi Oudemansiella platyphylla[2] on nuorena kupera, myöhemmin laakenevalakkinen harmaanruskea isojuurekaslaji. Väritykseltään harmaa tai harmaanruskea lakki on selvästi säteittäisviiruinen ja sen keskellä on usein kohouma. Lakin pinta on himmeä ja kuiva, usein reunoilta repeilevä, jolloin ohut malto tulee näkyviin.
Heltat ovat harvassa ja valkeat. Jalka on solakka, tasapaksu ja sitkeä. Harmahtava jalka on yläosastaan vaaleampi ja tyvellä on yleensä valkoisia rihmastojänteitä. Malto on valkoista, sitkeää ja ohutta. Itiöpöly on valkoista. Haju ja maku ovat mietoja.[3] Sieni kasvaa lehtimetsissä hautautuneilla puilla ja kannoilla, erityisesti koivun lahottajasienenä.[4] Isojuurekas on merkityksetön ja huono ruokasieneksi[5].
Laji on yleinen, mutta näyttää puuttuvan Lapista. Leviämisalue ulottuu Euroopasta kaukoitään.[6][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: http://www.mycobank.org/MycoTaxo.aspx?Link=T&Rec=90247 MycoBank] Luettu 8.9.2008
- ↑ a b S. J. Afonkin: Грибы России, s. 70. Vilna: Bestiary, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 2.9.2017.
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 44. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
- ↑ http://sienet.luontonetti.com/fi/sivut/megacollybia_plathyphylla.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Esteri Ohenoja (toim.): ”Helttasienten ja tattien levinneisyystaulukko”, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 188. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1996-9