Isoampiaisyrtti
| Isoampiaisyrtti | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit |
| Alakaari: | Koppisiemeniset |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: | Ampiaisyrtit Dracocephalum |
| Laji: | ruyschiana |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dracocephalum ruyschiana |
|
| Katso myös | |
Isoampiaisyrtti (Dracocephalum ruyschiana) on ampiaisyrttien sukuun kuuluva ruoho. Lajia kasvatetaan myös koristekasvina.
Kasvin tieteellisen nimen loppuosa viittaa hollantilaiseen kasvitieteilijään Frederick Ruyschiin (1638–1731).[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen isoampiaisyrtti kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on lähes kalju. Nelisärmäinen varsi on usein monivartinen, varret ovat hoikkia ja jäykkiä. Vastakkain olevat lukuisat lehdet ovat enimmäkseen ruodittomia. Lehdet ovat tasasoukkia tai suikeita, ehytlaitaisia ja laidoiltaan taakäänteisiä. Voimakastuoksuinen kukinto on lyhyt ja tiheä tähkä, joka koostuu lehtihangoissa olevista kukintoryhmistä eli valekiehkuroista. Pari alimmaista valekiehkuraa ovat tähkästä erillisiä. Valekiehkuroiden alimmat tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia. Kukan verhiö on 15-suoninen ja kaksihuulinen. Verhiön ylähuuli on kolmiliuskainen, keskiliuska on sivuliuskoja selvästi leveämpi. Kaksihuulinen teriö on 20–30 mm pitkä, 2–3 kertaa verhiön pituinen ja väriltään sininen tai sinipunainen. Ylähuuli on kupera, kapea ja kaksiliuskainen, alahuuli on kolmiliuskainen, keskiliuska on sivuliuskoja isompi. Suomessa isoampiaisyrtti kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on nelilohkoinen lohkohedelmä.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoampiaisyrtti on euraasialainen laji, jonka päälevinneisyysalue ulottuu Länsi-Venäjältä Etelä-Siperian keskiosiin. Pääesiintymisalueen ulkopuolella lajia tavataan Euroopassa paikoitellen Pyreneillä, Alpeilla sekä Itä-Euroopassa Romaniasta Puolaan, Baltiaan, Venäjän Karjalaan ja Pohjois-Venäjälle. Lajia tavataan myös Norjan ja Ruotsin eteläosissa sekä Kaukasuksen alueella. Aasiassa lajia tavataan paikoitellen Keski-Aasiassa, Itä-Siperiassa sekä Pohjois-Kiinassa ja -Japanissa.[1] Suomessa laji on harvinainen uustulokas, jota on pidetty aiemmin vakiintuneena, mutta nykyisin satunnaisena. Sitä on tavattu luonnonvaraisena vain muutamissa paikoissa Etelä- ja Itä-Suomessa.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonvaraisena isoampiaisyrtti kasvaa muun muassa kuivilla kedoilla.[1] Suomessa laji on viljelyjäänne, jota tavataan joskus puutarhoissa.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isoampiaisyrttiä viljellään myös koristekasvina.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Den virtuella floran: Drakblomma (myös levinneisyyskartat) Viitattu 15.11.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 356, 364–365.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 365.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Isoampiaisyrtti – Dracocephalum ruyschiana Viitattu 1.1.2023.