Isak Alexis Wallenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Isak Alexis Wallenius (12. kesäkuuta 1826 Nurmijärvi24. helmikuuta 1883 Sääminki) oli suomalainen pappi ja kirjailija. Hän käytti nimimerkkejä -s-s ja S.-s.

Walleniuksen vanhemmat olivat Laukaan kirkkoherra Karl Isak Wallenius ja Maria Sofia Nycander. Hän kävi Porvoon lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1845. Wallenius vihittiin papiksi 1849. Hän toimi aluksi Laukaassa kirkkoherran apulaisena 1849–1862 ja opettajana Jyväskylässä. Wallenius sai varapastorin arvon 1858. Hänestä tuli Käkisalmen vankilansaarnaaja 1866 ja Uukuniemen kappalainen 1868. Wallenius valittiin Säämingin kappalaiseksi 1874 ja tähän virkaan hän tuli 1876.

Isak Wallenius oli naimisissa vuodesta 1859 Augusta Cecilia Liliuksen (1837–1908) kanssa. Perheessä oli kaksi tytärtä Ida ja Maria sekä kuusi poikaa William, Karl, Alexis, Uno, Lennart ja Hugo. Leskeksi jäätyään Augusta Cecilia Wallenius huusi elätettäväkseen 1885 vaivaishuutokaupassa loisen pojan Joel Heikaraisen. Hän antoi pojalle uuden nimen Joel Lehtonen ja tämä pääsi aikanaan lyseoon, ylioppilaaksi ja yliopistoon opiskelemaan. Tuleva kirjailija muutti Walleniusten mukana 1897 Kuopioon ja 1899 Helsinkiin jossa hän asui kasvatusäitinsä luona kesään 1902 saakka jolloin hän muutti toimittajaksi Mikkeliin. Lehtonen kertoi näistä vaiheistaan kirjassaan Onnen poika (1925).

Isak Walleniuksen pojan pankinjohtaja Alexis Walleniuksen poika oli kenraalimajuri ja kirjailija Kurt Martti Wallenius.