Isaak Iselin
Isaak Iselin (17. maaliskuuta 1728 Basel – 15. kesäkuuta 1782 Basel) oli sveitsiläinen filosofi.[1]
Iselin aloitti filosofian opiskelun Baselissa 1742. Hän siirtyi Göttingenin yliopistoon opiskelemaan lakia 1747 ja väitteli tohtoriksi Baselissa 1751. Hän ei kuitenkaan menestynyt luennoitsijana ja siirtyi journalistiksi. Vuonna 1755 hän julkaisi teoksen Philosophischen und patriotischen Träume eines Menschenfreundes, josta sai tunnustusta kirjoittajana. Vuosikymmenen lopulla hän siirtyi Baseliin kaupungin virkamieheksi, ja työskenteli virassa kuolemaansa saakka.
Vuonna 1764 hän julkaisi massiivisen teoksen Geschichte der Menschheit, ("Ihmiskunnan historia") ja 1776 ilmestyi Träume eines Menschenfreundes ("Ihmisystävän unelmia").
Kirjailijana Iselin oli filantrooppi ja fysiokraatti, ja Jean-Jacques Rousseauta vastustaen hän näki historian ihmiskunnan kehityksen lineaarisena jatkumona. Hän oli Johann Heinrich Pestalozzin ystävä ja tukija.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Philosophischen und patriotischen Träume eines Menschenfreundes, 1755
- Geschichte der Menschheit, 1764
- Träume eines Menschenfreundes, 1776
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Joseph Haydn: Haydn's universal index of biography, s. 156. E. Moxon, son, and co, 1868.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
