Isänmaallinen Kansanrintama
| Isänmaallinen Kansanrintama | |
|---|---|
| Lopetti | 1977 |
| Johtaja | Pekka Siitoin |
| Pääsihteeri | Olavi Koskela[1] |
| Puoluesihteeri | Jari Hyvärinen[2] |
| Varapuheenjohtajat | Tapani Pohjola[3] |
| Ideologia | uusnatsismi |
| Poliittinen kirjo | äärioikeisto |
| Äänenkannattaja | Pohjantähti |
| Jäsenmäärä | 100 |
Isänmaallinen Kansanrintama (IKR) oli uusnatsipuolue, jonka perusti Pekka Siitoin.
Entinen Ranskan muukalaislegioonan sotilas Timo Pekkala järjesti ryhmälle ampumaharjoituksia. IKR:n jäsenet olivat vastuussa Kursiivi-painotalon tuhopoltosta.[4]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiedonantaja väitti Boris Popperin rahoittaneen Siitointa ja hankkineen armeijan varastoista aseita ja ammuksia Siitoimen ryhmien käyttöön.[5][4] IKR:n perustajajäsen, kalankuljetusyrityksen johtajan poika Tapio Saarni rahoitti ryhmää.[6]
Siitoin piti yhteyttä National Renaissance Partyn James Hartung Madoleen, joka myös sekoitti natsismia ja satanismia. IKR julkaisi National Renaissance Party:n materiaalia suomeksi, ja Siitoin esiintyi NRP:n julkaisuissa.[7][8] IKR ylläpiti myös yhteyksiä KKK Grand Wizardin David Dukeen ja J. B. Stoneriin Yhdysvalloissa sekä Fédération d'action nationale et européenneen Ranskassa.[9][10] IKR rekrytoi lehdessään suomalaisia sotaan Rhodesiassa.[11]
IKR kiellettiin vuonna 1977 vedoten Pariisin rauhansopimukseen, joka kieltää fasistiset järjestöt. Siitoin perusti kuitenkin heti uuden puolueen nimeltä Kansallis-Demokraattinen Puolue.[12]
Puolueella oli oma kirjapaino, joka julkaisi lehteään suomenkielistä käännöstä Siionin Vanhimpien pöytäkirjoista ja kirjoja holokaustin kieltämisestä. Siitoimelta takavarikoidun jäsenluettelon mukaan puolueella oli noin 100 jäsentä.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa (2022). Lightbringers of the North: Secrets of the Occult Tradition of Finland. Simon and Schuster. ISBN 978-1-64411-464-3. p. 201
- ↑ Pohjola (2015), p.107
- ↑ Pohjola (2015), p.106
- ↑ a b Häkkinen, Perttu; Iitti, Vesa (2022). Lightbringers of the North: Secrets of the Occult Tradition of Finland. Simon and Schuster. ISBN 978-1-64411-464-3. p. p.137, 147
- ↑ Aleksi Mainio : Terroristien pesä. Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939. Siltala 2015, luku "Pomminheittäjä saapuu Brysselistä", sivut 255-261
- ↑ Pohjola, Mike (toim.): Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-155-3 s. 102
- ↑ The Finnish New Radical Right in Comparative Perspective, Jeffrey Kaplan, Published in Kyösti Pekonen, ed., The New Radical Right in Finland in the Nineties (Helsinki: University of Helsinki Press, 1999), page 13-14.
- ↑ a b Fasismia, terrorismia vai nallipyssynatsien leikkiä? Julkinen keskustelu Isänmaallisen Kansanrintaman toiminnasta loppuvuodesta 1977 Piipponen, Marko ; Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Historia- ja maantieteiden laitos ; Faculty of Social Sciences and Business, Department of Geographical and Historical Sciences
- ↑ Keronen (2020) pp.29, 41-42
- ↑ Pohjola (2015), pp. 119
- ↑ Keronen, Jiri: Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä. Helsinki: Kiuas Kustannus, 2020. ISBN 978-952-7197-21-9, pp.33
- ↑ Okkultistinen "valtakunnanjohtaja" seurasi lukiolaisten pommi-iskuja - tällainen on Suomen äärioikeiston historia Iltalehti. Viitattu 31 October 2020.