Iryna Venediktova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iryna Venediktova.

Iryna Valentynivna Venediktova (ukr. Ірина Валентинівна Венедіктова; s. 21. syyskuuta 1978) on ukrainalainen poliitikko ja juristi, joka toimi vuosina 2020–2022 Ukrainan valtakunnansyyttäjänä. Vuodesta 2022 lähtien hän on toiminut Ukrainan Sveitsin-suurlähettiläänä.

Venediktova syntyi Harkovassa. Hän valmistui Harkovan kansallisesta sisäasiain yliopistosta vuonna 2000. Vuonna 2003 hän valmistui oikeustieteiden kandidaatiksi kansallisessa oikeustieteellisessä yliopistossa, ja vuonna 2013 hän väitteli tohtoriksi Kiovan kansallisessa yliopistossa.[1][2][3]

Vuosina 2000–2004 Venediktova työskenteli opettajana Ukrainan kansanakatemiassa Harkovassa. Vuonna 2004 hänet nimitettiin Harkovan kansallisen yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan apulaisprofessoriksi. Vuosina 2005–2019 hän toimi yliopiston siviilioikeuden laitoksen johtajana. Vuonna 2014 hänet nimitettiin laitoksen professoriksi.[1][2][3]

Vuoden 2019 presidentinvaaleissa Venediktova toimi Volodymyr Zelenskyin kampanjassa oikeuspoliittisena asiantuntijana ja neuvonantajana. Saman vuoden parlamenttivaaleissa hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin eli Verh’ovna Radaan Kansan palvelija -puolueen listan kolmantena. Joulukuussa 2019 Venediktova nimitettiin Ukrainan valtion tutkintakomitean virkaatekeväksi johtajaksi. Maaliskuussa 2020 hänet nimitettiin Ukrainan valtakunnansyyttäjäksi.[1][2][3]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 useat Ukrainan syyttäjänviraston työntekijät Venäjän miehittämillä alueilla ryhtyivät yhteistyöhön miehittäjien kanssa, minkä takia hänet erotettiin valtakunnansyyttäjän virasta heinäkuussa 2022. Marraskuussa 2022 hänet nimitettiin Ukrainan Sveitsin-suurlähettilääksi.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Венедіктова Ірина Валентинівна Посольство України в Швейцарській Конфедерації та в Князівстві Ліхтенштейн (за сумісництвом). Arkistoitu 26.2.2023. Viitattu 26.2.2023. (ukrainaksi)
  2. ↑ a b c Венедіктова Ірина Валентинівна LB.ua. Arkistoitu 26.2.2023. Viitattu 26.2.2023. (ukrainaksi)
  3. ↑ a b c Венедіктова Ірина Валентинівна ПолітХаб. Arkistoitu 26.2.2023. Viitattu 26.2.2023. (ukrainaksi)
  4. ↑ Balmforth, Tom; Hunder, Max: Ukraine's president fires spy chief and top state prosecutor Reuters. 18.7.2022. Arkistoitu 26.2.2023. Viitattu 26.2.2023. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iryna_Venediktova&oldid=21546107”