Irving Saladino
| Irving Saladino | |
|---|---|
 Saladino tuulettaa MM-kultaansa Osakassa 2007 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Antonio Fabián Silio Alaguire |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1983 Colón, Panama |
| Kansalaisuus |
 Panama |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 176 cm |
| Paino | 70 kg |
| Laji | pituushyppy |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | 8,73 (pituushyppy) |
|
Tietolaatikko päivitetty 15.2.2019 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Panama
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Peking 2008 | pituushyppy | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Osaka 2007 | pituushyppy | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Moskova 2006 | pituushyppy | |
Irving Saladino (s. 23. tammikuuta 1983 Colón) on panamalainen pituushyppääjä, maailmanmestari ja olympiavoittaja.
Nuorempana Saladino harrasti yleisurheilun rinnalla baseballia, mutta lopulta hän valitsi lajikseen yleisurheilun. Hänen ensimmäinen valmentajansa oli entinen pikajuoksija Florencio Aguilar, joka havaitsi hänen kykynsä pituushyppääjänä. Ensimmäisissä kansainvälisissä kilpailuissaan Guatemala Cityssä vuonna 2002 Saladino hyppäsi tuloksen 751, saavutti Barbadoksella Keski-Amerikan ja Karibian nuorten mestaruuskisoissa pronssia tuloksella 739, mutta joutui pettymään Jamaikan Kingstonissa pidetyissä nuorten MM-kisoissa karsiuduttuaan loppukilpailusta. Vuonna 2003 hän voitti Etelä-Amerikan-mestaruuspronssia tuloksella 746.
Vuonna 2004 Saladino hyppäsi Bogotássa 2 600 metrin korkeudessa tuloksen 812 ja pääsi Ateenan olympialaisiin, missä hän jäi kuitenkin karsinnassa tulokseen 742. Olympialaisten aikaan Saladinolle tarjottiin tilaisuutta harjoitteluun São Paulon harjoituskeskuksessa Brasiliassa, missä häntä ryhtyi valmentamaan aikaisemmin muun muassa Maurren Maggia ja Jadel Gregóriota valmentanut Nélio Moura. Tulokset alkoivat näkyä seuraavan vuoden huhtikuussa, kun Saladino hyppäsi uuden maansa ennätyksen 818, ja myöhemmin 2,3 metrin myötätuuleen tuloksen 851. Toukokuussa hän paransi Santiago de Chilessä ennätyksekseen 826 ja vielä myöhemmin Sevillassa tulokseen 829. Sittemmin hän loukkaantui eikä kyennyt kilpailemaan pitkään aikaan. Kuitenkin elokuussa Helsingin MM-kisoissa hän raivasi tiensä loppukilpailuun missä sijoittui kuudenneksi tuulituloksella 820.
Vuosi 2006 alkoi lupaavasti kun hän sivusi omaa Panaman-ennätystään 829 helmikuussa. Maaliskuussa Moskovan MM-hallikisoissa hän hyppäsi 829, mikä riitti hopealle jääden vain yhden senttimetrin kultaa vieneen ghanalaisen Ignisious Gaisahin tuloksesta. Kesäkaudella Saladino hallitsi melko ylivoimaisesti pituushyppykilpailuja. Hän voitti muun muassa viisi kuudesta Kultaisen liigan pituushyppykilpailuista[1] hypättyään jo toukokuussa uuden maansa ennätyksen ja kauden parhaaksi jääneen tuloksen 856 Rio de Janeirossa ja pari viikkoa myöhemmin Ibero-Amerikan mestaruuden. Hän voitti myös IAAF:n yleisurheilufinaalin sekä pituushyppykilpailun Amerikan edustajana syyskuussa maailmancupissa Ateenassa.
Saladino voitti heinäkuussa 2007 kultaa Pan-Amerikan kisoissa tuloksella 828.[2] Osakan MM-kisoissa 2007 Saladino voitti MM-kultaa ollen samalla ensimmäinen panamalainen yleisurheilun MM-mitalisti. Hän voitti kilpailun uudella Panaman ja Etelä-Amerikan ennätyksellä 857. Viimeisellä kierroksella Italian Andrew Howe ohitti johdossa olleen Saladinon yhdellä sentillä hypättyään 847 mutta kilpailun viimeisenä hyppääjänä Saladino ohitti Howen ja hyppäsi voittoon.[3] Saladino ei kaudella 2007 kilpailemistaan kilpailuista hävinnyt yhtäkään. Hengelon GP-kilpailussa 24. toukokuuta 2008 hän hyppäsi 1,2 metrin myötätuuleen tuloksen 873, jolla hän on kaikkien aikojen listalla kahdeksantena[4]. Tulos on myös Etelä-Amerikan maanosan ennätys. Pekingissä 2008 Saladino teki panamalaista olympiahistoriaa. Hän hyppäsi neljännellä yrityksellään 834, joka riitti kultamitaliin, kun toiseksi sijoittunut Godfrey Khotso Mokoena hyppäsi parhaimmallaan 824. Saladinosta tuli näin Panaman ensimmäinen olympiavoittaja. Edellisen ja ainoan kerran panamalainen on ollut olympiakisoissa mitaleilla Lontoossa 1948, kun Lloyd LaBeach sijoittui pronssille 100 ja 200 metrin juoksuissa.[5] Berliinin MM-kilpailuissa 2009 Saladino jäi loppukilpailussa ilman tulosta.[6] Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa 2010 ja Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän karsiutui loppukilpailusta.
Saladino on 176 senttimetriä pitkä ja painaa 70 kilogrammaa.
Iván Pedroson tapaan myös Saladino on hypännyt silmämääräisesti arvioituna yli 9 metrin yliastutun hypyn.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.iaaf.org/athletes/focusOnAthletes/newsId=35225/index.html
- Irving Saladino Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.iaaf.org/gle06/Results/index.html
- ↑ Athletics Pan American Games 2007 at Rio de Janeiro (bra) Men: Long Jump sports123.com. Viitattu 1.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Huikea viimeinen kierros MM-pituusfinaalissa 30.8.2007. MTV3. Viitattu 31.8.2007.
- ↑ Long Jump - men - senior - outdoor IAAF. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Saladino wins first gold for Panama iht.com. 18.8.2008. The International Herald Tribune. Arkistoitu 19.8.2008. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Long Jump - M Final berlin.iaaf.org. 22.8.2009. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 1.11.2009. (englanniksi)
- ↑ http://www.youtube.com/watch?v=EVdrKHrOMwQ
|
1896: Ellery Clark | 1900: Alvin Kraenzlein | 1904: Myer Prinstein | 1908: Frank Irons | 1912: Albert Gutterson | 1920: William Pettersson | 1924: William DeHart Hubbard | 1928: Edward Hamm | 1932: Ed Gordon | 1936: Jesse Owens | 1948: Willie Steele | 1952: Jerome Biffle | 1956: Gregory Bell | 1960: Ralph Boston | 1964: Lynn Davies | 1968: Bob Beamon | 1972: Randy Williams | 1976: Arnie Robinson | 1980: Lutz Dombrowski | 1984: Carl Lewis | 1988: Carl Lewis | 1992: Carl Lewis | 1996: Carl Lewis | 2000: Iván Pedroso | 2004: Dwight Phillips | 2008: Irving Saladino | 2012: Greg Rutherford | 2016: Jeff Henderson | 2020: Miltiádis Tentóglou | 2024: Miltiádis Tentóglou |
|
1983: Carl Lewis | 1987: Carl Lewis | 1991: Mike Powell | 1993: Mike Powell | 1995: Iván Pedroso | 1997: Iván Pedroso | 1999: Iván Pedroso | 2001: Iván Pedroso | 2003: Dwight Phillips | 2005: Dwight Phillips | 2007: Irving Saladino | 2009: Dwight Phillips | 2011: Dwight Phillips | 2013: Aleksandr Menkov | 2015: Greg Rutherford | 2017: Luvo Manyonga | 2019: Tajay Gayle | 2022: Wang Jianan | 2023: Miltiádis Tentóglou |
