Irrationalismi
,_from_Los_Caprichos_-_Google_Art_Project.jpg)
Irrationalismi (< lat. irrationalis = epäjärjellinen) tarkoittaa yleisesti filosofisia virtauksia, jotka pitävät objektiivisen maailman rationaalisen ymmärtämisen sijaan tahdon ja yksilöllisyyden harjoittamisen tärkeämpänä. Termi sellaisenaan ei koske tiettyä koulukuntaa, vaan se kuvaa yleistä suuntausta filosofian historian kulussa. Määritelmää sovelletaan yleensä erilaisiin eksistentialismin ja nietzschelaisiin virtauksiin (kuten elämänfilosofia), jotka reagoivat positivismin ja uuskantilaisen filosofian hegemoniaa vastaan 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.[2] Irrationalistit ovat irrationalismin kannattajia.
Irrationalismilla ilmenee usein taiteessa, teologiassa ja politiikassa rationalististen käsitysten vastakohtana.
Yleiskatsaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Irrationalismi varsinaisessa merkityksessä viittaa maailmankatsomuksiin, joille on ominaista erityisesti irrationaalisuuden hetki ja jotka myös jättävät rationaalisen ajattelun sivuun vaihtoehtoisten, korkeampien kognitiivisten toimintojen - usein tietyn muodon intuition - hyväksi. Nämä voivat sisältää näkemyksen, että tietyt asiat ovat rationaalisen ymmärryksen ulkopuolella, että täydellinen rationaalisuus on riittämätöntä tai jopa haitallista ihmiselämälle tai että ihmiset eivät ole vaistomaisesti rationaalisia ja edistyksellisiä. Tässä suhteessa termi on löytänyt tarkemman käytön tietyille filosofisille kannanoille.[2]
Irrationalismin ydinajatuksena on vastustaa rationalismin filosofiaa. Koska termiä irrationalismi käytetään usein halventavana syytöksenä kritisoimaan muita näkemyksiä kohtuuttomina, epätieteellisinä ja siten virheellisinä, se on tieteellisenä kategoriana kiistanalainen, varsinkin yksittäistapauksissa. Muuten termiä käytetään kuitenkin usein epäspesifisesti ja - kuten sen vastine, rationalismi - hyvin erilaisissa merkityksissä.
Sen mukaan, millä alueella irrationalismin teesit ovat edustettuina, voidaan erottaa metafyysinen (ontologinen) ja tietoteoreettinen (epistemologinen) irrationalismin asema:[3]
- Metafyysinen irrationalismin mukaan todellisuus on jatkuvasti uutta luovaa kehitystä, Arthur Schopenhauerin mukaan tahtoa, Henri Bergsonin mukaan elämää.[3]
- Tietoteoreettisen irrationalismin mukaan todellisuus on paremmin tajuttavissa vaiston, eläytymisen tai intuition avulla eikä niinkään rationaalisen kaavoihin sidotun ajatuksen.[3] Monet elämän keskeiset asiat ovat käsittämättömiä tai niitä ei voi järjellä hallita.[4]
Rationaalisuuden hylkäämisellä ainoana merkityksellisen tiedon lähteenä on kauaskantoisia vaikutuksia tieteellisen metodologian arviointiin. Siksi irrationalistiset kannat kohdistuvat usein yksinomaan rationalistisia tieteellisiä ja sosiaalisia kehitys- ja edistysteorioita vastaan. Myös filosofian perinteitä arvioidaan erityisesti näiden lähtökohtien mukaan.
Irrationalismin alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Irrationalismilla on juurensa antiikin filosofiassa, ja sen peruselementit ovat läsnä kouluissa, kuten skeptikoissa, sofismissa ja uusplatonismissa.
Rationalismin filosofia, erityisesti klassinen rationalismi, nousi esiin valistuksen aikana, ja sitä edustivat René Descartesin, Gottfried Leibnizin, Baruch Spinozan ja Immanuel Kantin teokset ja tutkimukset. Kuitenkin jopa valistuksen aikana näiden ajattelijoiden käsitykset olivat kyseenalaistettuja.
Nykyaikaiset irrationalistiset kannat juontavat juurensa saksalaisesta idealismista ja 1700-luvun romantiikasta. Johann Georg Hamann, Friedrich Heinrich Jacobi ja Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling ovat aatteen edelläkävijöitä. Yhteinen tekijä heissä on älylliset näkemykset, jotka suosivat aatteita joita Immanuel Kant vastusti. György Lukács väittää että irrationalismin ensimmäinen aikakausi syntyi Schellingin ja Kierkegaardin myöten, ns. taistelussa saksalaisen idealismin omaksumaa dialektista edistyksen käsitettä vastaan.[5]
Keskustelu 1900-luvun Irrationalismista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen irrationalismista keskusteltiin erityisesti sen poliittisiin kytköksiin Euroopan tärkeimpien totalitaaristen valtioiden perustamisideologioihin. Tämä koskee Neuvostoliittoa (kommunismi), Italian kuningaskuntaa (fasismi) ja erityisesti Natsi-Saksaa (natsismi).[6][5]
Natsismi viittasi avoimesti Friedrich Nietzschen aatteisiin, tai pikemminkin hänen sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen vääristämään versioon[7], ja myös Oswald Spenglerin teokseen "Länsimaiden perikato".[8] Viitaten saksalaisen vitalismin (eli elämänfilosofian) irrationalistisiin teorioihin, nämä teokset rakensivat kertomuksen siitä, että kaikki sivilisaatiot käyvät läpi luonnollisen kehityksen, kukinnan ja rappeutumisen kiertokulkua ja että Eurooppa, joka oli kapean materialismin ja urbaanin kaaoksen uhri, oli viimeisessä elämänvaiheessa - ns. maailman talvi. Eurooppa joutuisi raakojen politiikkojen ja tuhosotien uhriksi, ellei se onnistu puhdistautumaan ja palauttamaan henkisiä arvojaan ja alkuperäistä väkikantaa. Goethen, Wilhelm Diltheyn, Nietzschen (erityisesti hänen ikuisen paluun teoriansa) ja kreikkalaisen ajattelun vaikutuksesta Spengler näki historian jatkuvana rappeutumisprosessina, johon oli reagoitava vahvasti autoritaarisen valtion perustamisella.[9]
György Lukács viittasi Oswald Spenglerin, Martin Heideggerin (eksistenttialismi) ja Ludwig Klagesin (sotien välisen elämänfilosofia) yhdistettyihin käsityksiin, joka antoi natseille keinot mytologisoida historiaa heidän tahtoonsa. Lukács totesi että; "Spenglerin myötä todellisen historian syrjäyttivät myytit; Heideggerin myötä se upposi epäaitouteen ja Klagesin myötä se esitettiin joukkona vertauksia ihmisen syntiinlankeemukseen, joka johtui järjen ja pahamaineisen älyn vallasta".[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nehamas, Alexander: The Sleep of Reason Produces Monsters. Representations, 2001, nro 74. doi:10.1525/rep.2001.74.1.37 (englanniksi)
- ↑ a b Britannica, T. Editors of Encyclopaedia (2012, February 8). irrationalism. Encyclopedia Britannica. https://www.britannica.com/topic/irrationalism (englanniksi).
- ↑ a b c Tenkku, Jussi: Irrationalismi. Otavan Iso tietosanakirja osa 3, palsta 1336. Helsinki Otava 1965.
- ↑ Irrationalismi. Facta 2001, osa 6, palsta 631. Helsinki: WSOY 1983 ISBN 951-0-10227-X
- ↑ a b c Lukács, György. The destruction of reason. Alankomaat, Humanities Press, 1981. ISBN:9780391022478 (englanniksi)
- ↑ «La materializzazione dell'irrazionalismo in fenomeni collettivi è per Croce il "totalitarismo", termine che accomuna comunismo, fascismo e razzismo, ossia ogni ideologia che ponga se stessa come un'universale senza individualizzamento'» (In Italia contemporanea, Edizioni 146-149, Istituto nazionale per la storia del movimento di liberazione., 1982 p.66) (italiaksi)
- ↑ David Wroe: 'Criminal' manipulation of Nietzsche by sister to make him look anti-Semitic Tammikuu 19, 2010. The Daily Telegraph. Viitattu Lokakuu 10, 2024. (englanti)
- ↑ Enciclopedia Garzanti di Filosofia, Kappale: "Irrazionalismo", ISBN: 978-8811504603 (italiaksi)
- ↑ Cacciatore, Fortunato Maria (2005). Indagini su Oswald Spengler. Rubbettino. sivu 14. ISBN 9788849813753. (italiaksi)
