Irma Salo Jæger

Irma Salo Jæger vuonna 1965.

Irma Sinikka Salo Jæger (o.s. Salo, s. 13. joulukuuta 1928 Soini) on suomalaissyntyinen norjalainen taidemaalari. Hän on norjalaisen abstraktin taiteen uranuurtaja, joka on tehnyt etenkin öljy- ja temperamaalauksia. Salo Jægerin usein käyttämiä värejä ovat kirkkaan sininen, karmiininpunainen, vaaleanpunainen ja keltainen. Eri värialueet on rajattu viivoilla. Tällainen perusteema on toistunut hänen maalauksissaan jo 1960-luvulta saakka, erityisen voimakkaana 1980-luvun lopulta lähtien. Salo Jægerin mukaan viivat mittaavat ja analysoivat alueita kankaalla, etenkin väripintojen kokoja ja muotoja. Aino Frilanderin mukaan viivat aikaansaavat kankaalle liikettä, joka viehättää silmää.

Soinissa syntynyt ja Jyväskylässä kasvanut Salo Jæger aloitti vuonna 1948 taidehistorian ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hän on oppiarvoltaan filosofian maisteri. Salo Jæger kävi myös taidemaalari Sulho Sipilän iltakoulua. Opiskeluaikanaan hän piti lausuntailtoja sekä ohjasi ja lavasti Ylioppilasteatterin esityksiä. Saatuaan apurahan Salo Jæger matkusti vuonna 1950 Müncheniin, jossa tapasi Münchenin teknillisessä korkeakoulussa fysiikkaa opiskelleen norjalaisen Tycho Jægerin. He avioituivat ja valitsivat asuinpaikakseen Oslon. Irma Salo Jæger jatkoi opintojaan Oslossa Norjan taideteollisessa korkeakoulussa (Stanens Håndverks- og Kunstindustriskole) vuosina 1954–1957, kaksi lukukautta Sveitsissä ja Italiassa ja lopuksi Oslon taideakatemiassa (Statens Kunstakademi) vuosina 1958–1961.

Vuonna 1962 Oslon taiteilijayhdistyksen galleriassa esillä ollutta soolonäyttelyä pidetään hänen debyyttinään ja 1968 järjestettyä näyttelyä Oslon Kunstnernes Husissa hänen läpimurtonaan. Bergenin juhlaviikkojen näyttely pidettiin vuonna 1989. Ulkomailla hänen yksityisnäyttelyitään on järjestetty Suomessa 1963 ja 1966 sekä Horsensissa Tanskassa 1990. Oslossa järjestettiin 2017 Salo Jægerin retrospektiivinen näyttely Henie Onstad Kunstsenter -museossa. Näyttely kattoi hänen uransa 1950-luvun figuratiivisista aiheista ajan myötä pelkistyneempään abstraktiin ilmaisuun. Salo Jægerin yksityisnäyttelyitä on järjestetty Norjassa Oslossa 1962, Trondheimissa 1962, Ålesundissa 1962, Bergenissä 1963, Stavangerissa 1963 sekä Oslossa 1965, 1968, 1979, 1986, 1989 ja Stavangerissa 1989.

Yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut Norjassa Oslossa järjestettävään valtion taidenäyttelyyn vuodesta 1960 lähtien ja Oslossa järjestettyyn Bølerutredning-näyttelyyn vuonna 1969. Hänen teoksiaan on ollut esillä monessa muussakin norjalaisessa yhteisnäyttelyssä kuten Moss ja Henie Onstad Kunstsenterissä 1972, Askerissa 1974, Oslossa 1975 ja Norsk Samtidskunstissa Tromssassa 1986.

Ulkomailla järjestetyissä norjalaisen taiteen yhteisnäyttelyissä Salo Jægerin teoksia on ollut esillä Pariisin biennaalissa 1961, Kööpenhaminassa Tanskassa järjestetyssä Pohjoismaisten nuorten biennaalissa 1962, Ruotsissa järjestetyssä Nuorten näyttelyssä 1965, Berliinissä olleessa Kunst aus Norwegen -näyttelyssä 1966, Ruotsin Lundissa järjestetyssä näyttelyssä 1969, Ruotsin Eskilstunassa pidetyssä kineettisen taiteen näyttelyssä 1969, Helsingissä esillä olleessa Norsk bild -näyttelyssä 1981 ja Kööpenhaminassa pidetyssä Polaris-näyttelyssä 1990 sekä Pohjoismaita kiertäneessä Pohjolan 60-luku -näyttelyssä vuonna 1990.

Salo Jægerin töitä on valittu useisiin norjalaisiin taidekokoelmiin, ruotsalaisen Arkivmuseetin kokoelmaan Lundissa ja suomalaisiin Ateneumin taidemuseon ja Jyväskylän kaupungin kokoelmiin. Julkisissa tiloissa hänen töitään on pantu esille Honningsvågin uimahallissa 1970, Agder Ingeniør- og Diskriktshøgskolessa Grimstadissa 1972, Oslossa sijaitsevassa Bøler Tunnelbanestasjonissa 1973, Bærumin sairaalassa 1982 sekä Oslossa sijaitsevissa Bjøråsenin koulussa 1984 ja valtion toimistotalossa 1985.

Salo Jæger on ottanut osaa norjalaisten taiteilijajärjestöjen toimintaan ja ollut professorina Norjan valtion taideakatemiassa Oslossa vuosina 1986–1992. Hänen johtamansa Irma Salo Jægerin ja Tycho Jægerin säätiö ylläpitää ateljeetaloa, joka on muokattu vanhasta pellavaöljytehtaasta arkkitehti Sverre Fehnin ja tämän kollegoiden suunnitelmien mukaan. Säätiö on perustettu Tycho Jægerin laserteknologiaa valmistaneen yrityksen tuotoilla.