Irlanninvesispanieli

Irlanninvesispanieli
Avaintiedot
Alkuperämaa	Irlanti
Määrä	Suomessa rekisteröity 385
Rodun syntyaika	1600-luku
Alkuperäinen käyttö	vedestä noutava lintukoira
Nykyinen käyttö	noutava lintukoira, seurakoira, harrastuskoira
Elinikä	n. 11 vuotta
Muita nimityksiä	Irish Water Spaniel, spáinnéar uisce, chien d'eau irlandais, Irischer Wasserspaniel, perro de agua irlandés, iiri veespanjel, irski, vespa
FCI-luokitus	ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 3 Vesikoirat #124
Ulkonäkö
Paino	n. 20–30 kg
Säkäkorkeus	51–59 cm
Väritys	maksanruskea
Infobox OK

Irlanninvesispanieli (iiriksi spáinnéar uisce, engl. Irish Water Spaniel) on spanieliroduista suurin ja sitä on perinteisesti käytetty metsästyskoirana etenkin vedestä noutavana lintukoirana. Irlanninvesispanieli on vahva- ja voimakasrakenteinen rotu ja sen tunnistaa keskipitkästä maksanruskeasta kiharasta turkista. Suomen Irlanninvesispanielikanta on pieni johtuen vähäisestä koira- ja rekisteröintimäärästä. Kanta on kuitenkin hitaasti kasvava ja rotu on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Vuonna 1997 Suomessa rekisteröitiin ennätykselliset 28 yksilöä ja vuonna 2005 18 yksilöä. Tällä hetkellä Suomeen on rekisteröity yhteensä 385 irlanninvesispanielia. Rotu on melko lailla tuntematon kaikkialla maailmassa. Sillä on myös edellä mainittujen maiden lisäksi suuri kannattajajoukko Saksassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joissa sillä on myös omat rotuyhdistykset.

Ulkonäkö

Irlanninvesispanieli on väritykseltään syvän maksanruskean värinen ja karva on kiharaa ja keskipitkää. Karvapeite ei ole lainkaan villavaa, vaan luonnostaan öljyistä. Päässä ja kaulassa on lyhyempää karvaa, ja samoin myös rodulle ominaisessa ”rotanhännässä” eli ylhäältä alas voimakkaasti ohenevassa hännässä on lyhyt karva. Otsalla on rodulle tyypillinen top-knot, eli kihara ”etutukka”. Säkäkorkeudeltaan urokset ovat 53–59 cm ja nartut 51–56 cm. Rotu on rakenteeltaan voimakas- ja tiivisrunkoinen ja sillä on tynnyrimäinen rintakehä, joka tekee liikkeistä rullaavat.

Luonne ja käyttäytyminen

Irlanninvesispanieli on parhaimmillaan iloinen, ulospäinsuuntautunut ja huumorintajuinen sekä erittäin oppivainen ja seurallinen koira. Nopeasti uusia asioita omaksuvana koirana rotu vaatii selkeyttä elämäänsä ja hyvän peruskoulutuksen. Irlanninvesispanieli on älykäs ja energinen koira, joten se tarvitsee reilusti liikuntaa ja aktivointia. Kokonsa ja voimiensa takia rodusta ei ole lasten ulkoilutettavaksi, mutta yleisesti ottaen se soveltuu hyvin lapsiperheisiin koiran pitkän pinnan ja huumorintajun ansiosta.

Alun perin rotu on jalostettu lintujen metsästämiseen. Vielä nykyäänkin rotua käytetään metsästyksessä, mutta rotu on myös yleistynyt seura/harrastuskoirana. Rodun kotimaassa Irlannissa koirilla on edelleen paljon sekä näyttö- sekä käyttötuloksia ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa rodulla on rodun pääyhdistyksen lisäksi erityinen oma käyttöpuolen koirien yhdistys. Irlanninvesispanielia käytetään myös mm. tokossa, agilityssä ja jälkestyksessä, eli rotu on monipuolinen harrastusrotu. Suomessa rotu ei ole jakautunut selvästi näyttö- ja käyttölinjaisiin yksilöihin.

Alkuperä

Irlanninvesispanielista on kirjallisia mainintoja jo 1600-luvulta, joten se on vanha rotu. Rotua on käytetty sen kotimaassaan Irlannissa linnustamiseen jo ennen kuin ihmiset alkoivat saalistaa tuliaseilla. Rodun alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta luultavammin rotua on kehitetty käyttämällä afgaaneja, villakoiria, settereitä, vihikoiria ja kiharakarvaisia noutajia. Tähän aikaan Irlannissa kerrotaan olleen kolmenlaista vesispanielityyppiä; lyhytkorvaisempi ja kirjavan ja laineikkaan turkin omaava pohjoinen muunnos, tweed ja eteläinen muunnos. Eteläinen muunnos oli turkiltaan kiharampi ja väritykseltään maksanruskea. Tämän muunnoksen uskotaan olevan nykyisen rotutyypin takana. Tämän rotutyypin luojaksi tunnustetaan dublinilainen metsästäjä Justin McCarthy. Vuosisadan vaihteessa rodun kantavana henkilönä oli Mr. Trench O'Rouke, jonka Briefny-koirat olivat rodun huipputasoa. 1940-luvulta eteenpäin kennelnimet Annagh, Brittas, Shotwick ja Seedhill olivat rodun merkittäviä vaikuttajia kasvatustyössä. Edellä mainittujen kenneleiden koiria löytyy jokaisen nykyisen rodun edustajan sukutaulusta.

Ensimmäiset suomalaiset spanielit olivat irlanninvesispanielit Apollo ja Nelly, jotka tulivat Suomeen vuonna 1890. 1960-luvulla syntyi Suomeen yksi irlanninvesispanielipentue, mutta varsinainen rodun juurruttaminen ja määrätietoinen kasvatustyö tapahtui vasta 1980-luvulla, jolloin maahan tuotiin muutamia yksilöitä Isosta-Britanniasta, Ruotsista ja Irlannista.

Terveystilanne

Myös irlanninvesispanielilla esiintyy lonkka– ja kyynärniveldysplasiaa (vuosina 1995-2005 tutkittu 55,3% koirista, joista A-tuloksia 26,5%, B-tuloksia 32,4% ja C-tuloksia 33,8%). Rodulla ei ole tavattu silmäsairauksia, mutta silmiin kohdistuva suurin murhe on löystyvät alaluomet. Rodussa on myös esiintynyt joitakin hermostoltaan liian arkoja yksilöitä.

Katso myös

• Amerikanvesispanieli

Lähteet

• Spanieliliitto
• Irlanninvesispanieliyhdistys

Aiheesta muualla

• Suomen Kennelliitto: Irlanninvesispanieli