Iridium(III)kloridi
| Iridium(III)kloridi | |
|---|---|
-chloride-xtal-viewed-down-b-axis-3D-bs-17.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | IrCl3 |
| Moolimassa | 298,57 |
| Ulkomuoto | Vihreä kiteinen aine |
| Sulamispiste | 763 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 5,4 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
|
|
|
Iridium(III)kloridi (IrCl3) on iridium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden iridiumyhdisteiden valmistukseen ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iridium(III)kloridilla on kaksi eri kidemuotoa eli se on polymorfista. Niistä α-muoto on väriltään ruskehtavan vihreää ja alkeiskopiltaan monokliinistä. Alkeiskopiltaan ortorombinen β-muoto on punaruskeaa.[2][3] Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen trihydraatti (IrCl3·3H2O)[4]. Iridium(III)kloridi ei liukene veteen[1][3].
Iridium(III)kloridia valmistetaan klooraamalla metallista iridiumia kloorilla 650–660 °C:n lämpötilassa. Hiilimonoksidin on todettu avustavan reaktiota.[2][4][5]
- 2 Ir + 3 Cl2 → 2 IrCl3
Iridium(III)kloridi on yleisimmin käytetty lähtöaine valmistettaessa muita iridiumyhdisteitä.[4] Sitä voidaan käyttää myös katalyyttinä esimerkiksi Diels-Alder-reaktioissa[6], toisiintumisissa[7] ja hapetuksissa[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–68. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 549. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 213. (2. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Hermann Renner, Günthere Schlamp, Ingo Kleinwächter, Ernst Drost, Hans Martin Lüschow, Peter Tews, Peter Panster, Manfred Diehl, Jutta Lang, Thomas Kreuzer, Alfons Knödler, Karl Anton Starz, Klaus Dermann, Josef Rothaut, Ralf Drieselmann, Catrin Peter, Rainer Schiele, Jeremy Coombes, Mark Hosford & David F. Lupton: Platinum Group Metals and Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
- ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 332. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.12.2020). (englanniksi)
- ↑ Iyad Karamé, M. Lorraine Tommasino & Marc Lemaire: Iridium-catalyzed alternative of the Meinwald rearrangement. Tetrahedron Letters, 2003, 44. vsk, nro 41, s. 7687-7689. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Sheila Srivastava, Parul Srivastava, Vandana Gupta & Arti Jaiswal: Homogeneous catalytic oxidation of some polyhydric alcohols by iridium trichloride. Chemistry Internatinal, 2017, 3. vsk, nro 1, s. 19-24. (englanniksi)