Intian tiibetiläiset
| Intian tiibetiläiset | ||||
|---|---|---|---|---|
 Tiibetin lippu |
||||
| Väkiluku | noin 121 000 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | tiibet | |||
| Uskonnot | mahajana-buddhalaisuuden eri suuntaukset. | |||
Intian tiibetiläiset ovat Intiaan pääasiassa pakolaisina tulleita tiibetiläisiä. Heitä saapui etenkin Kiinan liitettyä aiemmin de facto itsenäisen Tiibetin itseensä. Intiassa toimii nykyisin muun muassa Tiibetin pakolaishallitus.
Väkiluku ja asuinalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intiassa on 37 tiibetiläisten asutuskeskusta, joissa on yhteensä noin 70 000 tiibetiläistä. 22 niistä sijaitsee Pohjois-Intiassa, 7 Itä-Intiassa ja Sikkimissä, 3 Keski-Intiassa ja 5 Etelä-Intiassa. Tiibetiläisiä on muuttanut myös näiden keskusten ulkopuolelle, jossa heitä on noin 33 000. Koko Intian niemimaalla on yhteensä arviolta 121 000 tiibetiläistä, mutta tarkkoja lukumääriä ei kuitenkaan tiedetä väestönlaskentojen puutteessa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiibet oli 1900-luvun alussa käytännössä itsenäinen valtio. Kommunistien noustua valtaan Kiinassa sisällissodan jälkeen vuonna 1949 he alkoivat suunnitella Tiibetin liittämistä kiinteämmin Kiinaan. Kiinan virallinen kanta tosin on, että Tiibet on aina ollut osa Kiina. Kiinan armeijan joukot saapuivat Tiibetiin Kiinan–Tiibetin sodan yhteydessä vuonna 1950. Yhdeksää vuotta myöhemmin syttyi kansannousu, jonka yhteydessä 14. dalai lama Tenzin Gyatso pakeni Intian puolelle. Seuraavien kuukausien aikana rajan yli pakeni myös eri arvioiden mukaan 60 000–85 000 tavallista tiibetiläistä. He saivat Intiassa pakolaisstatuksen, mutteivät kansalaisuutta. Seuraavien 20 vuoden aikana Kiinan ja Intian raja oli vahvasti vartioitu ja linnoitettu, eikä edestakaisin kulkevaa liikennettä juuri ollut. Vasta 1980-luvulla osan pakolaisista annettiin palata Tiibetin puolelle. Harva kuitenkin muutti kokonaan takaisin. Sitä vastoin Tiibetistä alkoi jälleen tulla pakolaisia Intian puolelle. 1990-luvulta eteenpäin heitä on tullut 2 500-4 000 vuosittain. Intia lopetti henkilöpapereiden jaon tiibetiläisille pakolaisille vuonna 1994, minkä takia uudet tulijat ovat jatkaneet Intiasta muualle maailmaan.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin 80 % tiibetiläisten jälkikasvusta käy tiibetiläisissä kouluissa loppujen osallistuessa tavallisten koulujen toimintaan. Tiibetiläisten saapuessa Intiaan he asuivat lähellä rajaa väliaikaisissa teltta-asumuksissa, mutta sittemmin Intia loi heille taloudellisesti itsenäiseksi suunniteltuja asutuskeskuksia. Tiibetin kiellä julkaistaan esimerkiksi Rangzen-lehteä, joka ilmestyy myös ympäri maailmaa. Tiibetiläisjärjestöt julkaisevat lehtiä myös englanniksi, kiinaksi ja hindiksi. Tiibetin pakolaishallituksen kuukausittain ilmestyvä englanninkielinen julkaisu on Tibetan Bulletin.[1]
Tiibetiläiset harjoittavat mahajana-buddhalaisuuden neljää eri suuntausta. Pakolaisyhteisön keskuudessa toimii noin 200 luostaria joissa asuu noin 18 000 henkilöä. Monet hiljattain Tiibetistä paenneet ovat munkkeja ja uskonnollisten yhteisöjen määrä onkin moninkertaistunut viime vuosien aikana. 1950-luvulla tulleiden pakolaisten joukossa oli myös tiibetiläisiä muslimeja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Encyclopedia of Diasporas - Volume II, s. 1119-1129. Springer, 2005. ISBN 0306483211 (englanniksi)