Interahamwe

Järjestön lippu

Interahamwe (virallisesti Interahamwe za MRND) oli ruandalainen hutujen nuorisojärjestö, joka tunnetaan parhaiten Ruandan kansanmurhaan (1994) aktiivisesti osallistuneena puolisotilaallisena hutumiliisinä. Interahamwe oli muodostettu 1960-luvulla Kansallistasavaltainen liike demokratian ja kehityksen puolesta-hutupuolueen (Mouvement républicain national pour la démocratie et le développement, MRND) maaseudun työpalveluvelvoiteryhmistä ja 1980-luvulla Interahamwesta tehtiin MRND:n nuorisojärjestö. Vuonna 1990 Ruandan isänmaallisen rintaman (RPF) hyökättyä Ruandaan Interhamwe aseistettiin, jolloin siitä tuli yksi keskeisimmistä tutseihin kohdistuneen kansanmurhan suunnittelijoista ja toteuttajista.

On todettu monesti, että ilman Interahamwea ja pienempää Liittouma tasavallan puolustuksen puolesta -puolueen (Coalition pour la Défense de la République, CDR) sotilaallista ryhmää Impuzamugambia ehkä jopa miljoonan ihmisen hengen vaatinutta kansanmurhaa ei olisi pystytty toteuttamaan niin nopeasti ja tehokkaasti. Interahamwen liikkuvat ja "lentävät" kuolemanpartiot pystyivät tappamaan peräti tuhat ihmistä 20 minuutissa ja kansanmurhan huippuaikoina luultavasti vielä enemmän ja nopeammin.

Heinäkuussa 1994 Interahamwe pakeni maasta kolmen miljoonan hutun mukana Zaireen (nyk. Kongon demokraattinen tasavalta), jonka itäosista se operoi tutseja ja Ruandan uuden hallituksen joukkoja vastaan. 1996 Ruanda hyökkäsi Interahamwea ja muita hutukapinallisia vastaan Itä-Kongossa aloittaen ensimmäisen Kongon sodan. 2003 Ruanda syytti Ugandaa Interahamwen tukemisesta. Interahamwe ei ole enää organisoitu järjestö, vaan sen nimellä tarkoitetaan kaikkia yksittäisiä hutujen kapinallis- ja rikollisryhmiä. Vanhat alkuperäiset Interahamwen johtajat ovat painottaneetkin oikeudenkäynneissään, ettei sillä, mitä nykyään kutsutaan Interahamweksi, ole mitään tekemistä alkuperäisen Interahamwe za MRND-järjestön kanssa.

Nimi

"Interahamwe" voidaan suomentaa virkkeillä "Ne, jotka työskentelevät yhdessä", Ne, jotka hyökkäävät yhdessä" ja "Ne, jotka taistelevat yhdessä". Näistä edeltävistä suomennoksista ensimmäinen on lähimpänä todellista merkitystä. Nimen alkuosa "Intera" on johdettu työskentelyä tarkoittavasta verbistä "gutera". Loppuosa "hamwe" taas tarkoittaa "yhdessä" ja liittyy "yhtä" tarkoittavaan sanaan "rimwe". Nimen alulla "Intera" ei ole mitään tekemistä indoeurooppalaisten kielten "inter"-prefiksillä, joten kirjoitusasu "Interhamwe" ei ole oikein.

Työskentely viittasi Interahamwen juuriin eli nuorten työpalveluvelvoiteryhmiin 1960-luvulla, mutta kansanmurhan aikana työlle tuli tutsien ja maltillisten hutujen tappamista tarkoittava merkitys. Ruandalaisessa merkityksessä työ oli viidakkoveitsien ja kirveiden käyttöä, joten näillä aseilla tutsien tappaminen oli siis hallitukselle, armeijalle ja Interahamwelle työntekoa. Esimerkiksi Gaseken ja Giciyen kuntien johtajat tekivät tutsien tappamisesta kunnallisen työvelvollisuuden. Paikallisviranomaisten sanonnoista "pensaan raivaaminen" ja "rikkaruohojen juurien kitkeminen" edeltävä tarkoitti tutsien tappamista ja jälkimmäinen tutsinaisten ja- lasten tappamista, joten nimen "Interahamwe" työn tekemistä tarkoittavalla osalla oli tämäkin merkityksensä.

Nimitystä Interahamwe oli käytetty usein yleensä vain poliittisten puolueiden ja järjestöjen henkilöistä, jotka tekivät jotakin. Itse nimi "Interahamwe" on otettu eräästä suositusta 1960-luvun isänmaallisesta laulusta.

Organisaatio

Interhamwen juuret olivat 1960-lukujen MRND:n työpalveluvelvoiteryhmissä. 1980-luvulla siitä muodostettiin puolueen nuorisojärjestö. Interhamwella oli kaikenlaista nuorisotoimintaa, kuten jalkapallofanikerhojen pyörittämistä. Interhamwen tarjoamien vapaa-ajan vietteiden ansiosta hutunuorisoa tuli enemmän MRND:n piiriin. Interahamwen sai jäsenpohjansa ja kannatuksensa paljolti Ruandan talousvaikeuksista kärsineiden köyhien ja työttömien nuorten keskuudesta. Samalla hutunuoriso radikalisoitui ja alkoi omaksua hutuvoima-ideologian. Myöhemmin kansanmurhassa hutunuorison osuus olikin tärkeä.

Tutsien Ruandan isänmaallisen rintaman hyökättyä Ruandaan 1. marraskuuta 1990 perustettiin Interahamwe, jollaisena se nykyään tunnetaan eli puolisotilaallisena miliisinä. Interhamwen perustivat MRND:n puheenjohtajan neuvonantaja Anastese Gasana ja Ruandan hallituksen öljy-yhtiön PETRORWANDAn pääjohtaja, MRND:n keskuskomitean jäsen Desire Murenzi. Tarkoituksena oli hyödyntää ja mobilisoida hutunuoriso MRND:n suunnitelmien toteuttamiseksi. RPF:n hyökkäys maahan antoi hyvän ajankohdan tutsien karkottamis- ja hävittämissuunnitelmille.

Uusi Interhamwe oli korkeatasoisesti organisoitu käytännössä emopuolueensa tapaan. Interahamwe syntyi kuitenkin pikkuhiljaa ja siksi on laskettu, että Interahamwe syntyi vasta vuonna 1991. Alun perin Interahamwen johto koostui noin 30–40-vuotiaista hutujen intellektuelleista ja MRND-puolueen sisäpiiriläisistä. Tähän sisäpiirin ei värvätty tai pyritty, vaan sinne kutsuttiin. Esimerkiksi Georges Rutaganda, josta tuli tunnettu Interahamwe-johtaja, pääsi tähän sisäpiiriin ensi kerran marraskuussa 1991 Phénéas Ruhumurizan kutsumana. Kun Interahamwe kasvoi saaden sekä vanhempia että nuoria jäseniä, tuli tarpeelliseksi järjestää kokous, joka nimittäisi järjestön johdon. Interahamwen kansallisen komitean viisi jäsentä valittiin juuri tässä suuremmassa kokouksessa ja esimerkiksi Rutaganda on väittänyt, että hänet valittiin 2. varapuheenjohtajaksi , vaikka oli kieltäytynyt ehdokkuudesta. Interahamwe muuttui täysin vuoden 1992 puolivälistä lähtien eli ilmeisesti tämä kokous järjestettiin samoihin aikoihin.

Interhamwen kansallisen tason johto koostui puheenjohtajasta, kahdesta varapuheenjohtajasta, pääsihteeristä ja varainhoitajasta sekä johtokomitean jäsenistä:

Asema	Nimi
Puheenjohtaja	liikemies Robert Kajuga
1. varapuheenjohtaja	Phénéas Ruhumuriza
2. varapuheenjohtaja	liikemies, insinööri Georges Rutaganda
Pääsihteeri	Eugene Mbarushimana
varainhoitaja	Dieudonné Niyitegeka
kansallisen komitean jäsen	Bernard Maniragaba
kansallisen komitean jäsen	Joseph Serugando
kansallisen komitean jäsen ja Interahamwen miliisien talous- ja rahoitusasioiden toimikunnan puheenjohtaja	Ephrem Nkezabera
kansallisen komitean jäsen	Jean-Marie Vianney Mudahinyuka
kansallisen komitean jäsen	Alphonse Karimba

Puheenjohtaja oli yhteydessä MRND:n keskuskomiteaan, kuten moni muukin asia Interahamwessa. Itse asiassa Interahamwen virallinen nimi olikin Interahamwe za MRND. Ruandan kansainvälinen kansanmurhatuomioistuin (ICTR) käyttää järjestön nimestä myös muotoa Interahamwe-MRND. Vaikka MRDN:n vaikutus järjestössä oli suuri, oli Interahamwe kuitenkin täysin erillinen ja itsenäinen järjestönsä.

Erikoista on se, että Interahamwen johtaja Kajuga oli itse asiassa tutsi. Hänen isänsä oli tutsi ja äitinsä hutu, mutta perhe oli aina salannut tutsiutensa ja esiintynyt hutuihin kuuluvana.

Kansallisen johdon jälkeen Interahamwen organisaatio jakautui piirikuntiin, joiden johdossa oli paikallinen komitea. Piirikunnallisten eli maakunnallisten komiteoiden osuus kansanmurhassa ei ole tarkkaan tiedossa. Sen sijaan Ruandassa oli useita kunnallisia ja kylällisiä Interahamwe-johtajia, jotka johtivat omia Interahamwe-joukkojaan ja vastasivat paikallisesti tappamisesta. Piirikuntien johtajat eli paikallisen Interahamwen johtajat vastasivat propagandasta, koulutuksesta ja aseistautumisesta. Parhaiten koulutetut Interahamwe-miliisijoukot olivat pääkaupungissa Kigalissa ja niitä johti kansallisen komitean jäsen Bernard Maniragaba.

Interahamwen toiminta ennen kansanmurhaa

Interahamwen ensimmäinen merkittävä julkilausuma oli joulukuussa 1990 vain kuukausi RPF:n hyökkäyksen jälkeen, kun se julkaisi kuuluisat "Hutujen 10 käskyä" Kangura-lehden kuudennessa numerossa. Käskyt kuuluivat:

1. Jokaisen hutun tulee tietää, että tutsinainen, missä ikinä hän onkaan, työskentelee vain etnisten tutsien puolesta. Näin ollen petturi on sellainen hutu, joka:
   – Hankkii tutsivaimon
   – Hankkii tutsijalkavaimon
   – Hankkii tutsiavustajan tai- suojatin.
2. Jokaisen hutun tulee tietää, että meidän hututyttäremme ovat arvokkaampia ja tunnollisempia naisina, vaimoina ja äiteinä. Eivätkö he olekin rakastettavia, erinomaisia avustajia ja uskollisempia?
3. Hutunaiset, olkaa tarkkaavaisia ja varmistakaa, että aviomiehenne, veljenne ja poikanne tajuavat tämän.
4. Kaikkien hutujen tulee tietää, että kaikki tutsit ovat epärehellisiä kaupanteossa. Tutsien ainoana tavoitteena on heidän etninen ylivaltansa. Olemme oppineet tämän kokemuksistamme. Näin ollen petturi on sellainen hutu, joka:
   – Solmii kauppasuhteen tutsin kanssa.
   – Sijoittaa omat varansa tai julkiset varat tutsiyritykseen.
   – Myöntää palveluksia tutseille (maahantuontilupia, pankkilainoja, rakennusmaata, julkisia markkinoita...)
5. Tärkeät asemat, kuten politiikan, hallinnon, talouden, armeijan ja turvallisuuden aloilla, tulee rajoittaa ainoastaan hutuille.
6. Hutuenemmistön tulee vallita koulutusjärjestelmässä (oppilaat, tiedemiehet, opettajat).
7. Ruandan armeijan tulee yksinomaan muodostua hutuista. Marraskuun 1990 sota on opettanut meille sen. Sotilas ei saa avioitua tutsinaisen kanssa.
8. Hutujen on lopetettava tuntemasta sääliä tutseja kohtaan.
9. Hutujen tulee joka tilanteessa pysyä solidaarisesti yhtenäisenä ja välittää heidän hutuveljiensä kohtalosta. Hutujen, Ruandan kanssa ja ilman sitä, tulee hakea ystäviä ja liittolaisia hutujen heimolle, ensiksikin heidän omista bantuveljistään.
10. Vuoden 1959 sosiaalinen vallankumous, vuoden 1961 kansanäänestys ja hutuideologia tulee opettaa kaikenikäisille hutuille. Jokaisen hutun tulee levittää tätä sanomaa, mihin ikinä hän meneekään. Jokainen hutu, joka syyttää veljeään tämän ideologian levittämisestä ja opettamisesta, on petturi.

Interahamwe harjoitti aluksi vain tämän tapaista propagandaa, jolla se pyrki käytännössä katkomaan kaikki välit hutujen ja tutsien välillä. Oikeastaan hutu ei saanut olla missään tekemisissä tutsin kanssa. Tässä vaiheessa Interahamwesta ei ollut vielä kehittymässä puolisotilaallinen järjestö, eikä sillä ollut vielä selvää elimellistä johtoa; johtona toiminutta sisäpiiriä täydennettiin vielä vuonna 1991. Vuoden 1992 puolivälissä järjestö alkoi muuttua Georges Rutagandan mukaan aivan erilaiseksi kuin se oli alun perin luotu. Toukokuussa 1992 itse presidentti Juvénal Habyarimana antoi tukensa järjestölle ja kehotti nuorisoa liittymään siihen.

4. tammikuuta 1992 oli Interhamwen ensimmäinen suurempi voimannäyttö, kun se mielenosoitti tukeaan Sylvestre Nsanzimanan johtamalle MRND:n yksipuoluehallitukselle ja vastusti siirtymistä monipuoluehallitukseen. MRND oli hallinnut Ruandaa vuodesta 1975 lähtien ja heinäkuussa 1990 presidentti Habyarimana oli luvannut länsimaille näiden painostuksen jälkeen muodostavansa monipuoluehallituksen. Interahmwe sen sijaan halusi jatkaa MRND:n yksinvaltiutta. 16. huhtikuuta 1992 MRND, MDR (Mouvement démocratique républicain), Liberaalipuolue (PL), Sosiaalidemokraattinen puolue (PSD) ja Kristillisdemokraattinen puolue (PDC) muodostivat koalitiohallituksen Dismas Nsengiyaremyen johdolla. Ensimmäistä kertaa MRND:llä oli vähemmistö hallituksen paikoista: 9 paikkaa 19:stä. Pettyneet CDR ja Interahamwe osoittivat mieltä uutta hallitusta vastaan 18. lokakuuta 1992. Noin viikkoa myöhemmin 26. lokakuuta MRND ja Interahamwe osoittivat yhteisessä mielenosoituksella tukeaan armeijalle.

Vuonna 1991 Ruandan armeija oli alkanut aseistaa Interahamwea. Ruandan armeijaa taas aseisti ja tuki Ranska. Ruandan isänmaallisen rintaman aloittaman Ruandan hallituksen vastaisen sodan varjolla maassa oli toteutettu tutseihin kohdistuneita verilöylyjä. Aseistetut Interahamwen miliisijoukot olivat ottaneet osaa näihin tutsien joukkomurhiin ja verilöylyihin yhdessä armeijan ja muiden miliisien kanssa. Tärkein näistä oli 4.–10. maaliskuuta tapahtunut Bugeseran verilöyly, jossa Interahamwella oli merkittävä rooli armeijan tukijana. Hallitus oli väittänyt löytäneensä todisteita tutsien suunnitelmista hutujen joukkomurhaamiseksi, joten Interahamwe lähetettiin toteuttamaan "ennalta ehkäisevä itsepuolustusoperaatio". Etelä-Ruandassa sijaitsevan Bugeseran verilöyly oli tärkeä vaihe Ruandan konfliktin kärjistymisessä, koska se tarkoitti tutsienvastaisten toimien levinneen muuallekin maahan, eikä vain pohjoiseen, jossa Ruandan armeija ja RPF kävivät taisteluita. Viidakkoveitsin ja kevyin asein toteutetussa verilöylyssä sai surmansa 300 tutsia. 15. marraskuuta 1992 presidentti Habyarimana onnitteli puheessaan Interahamwea tämän tekemästä työstä Bugeserassa ja muualla.

Interahamwella oli yhtenäinen univormu, jotta ne erottaisi muiden puolueiden nuorisojärjestöistä. Kitenge-kankaasta valmistetun järjestöasun värit olivat keltainen, sininen ja musta. Jotkut Interahamwen jäsenet käyttivät myös asuja joissa oli MRND:n puoluelipun värit eli musta, keltainen ja vihreä.

22. marraskuuta 1992 MRND:n johtava militantti, Gisenyin piirikunnan MRND-johtaja Léon Mugesera piti kuuluisan puheensa, jossa vaati mm. Ruandan jokien täyttämistä tutsien ruumeilla, tutsitorakoiden ajamista takaisin Etiopiaan ja tutsien kansanmurhan toteuttamista. Tämä lausunto pohjusti Interahamwen tulevaa toimintaa.

20.– 22. tammikuuta 1993 Interahamwe otti osaa MRND:n maanlaajuisiin Arushan rauhansopimuksen vastaisiin mielenosoituksiin. Mielenosoitusten yhteydessä toteutettiin maan pohjoisosissa tutseja ja maltillisia hutuja vastaan kohdistuneita verilöylyjä. Miljoona ihmistä pakeni pohjoisen väkivaltaisuuksia etelään ja kasaantui Kigalin ympärille.

8. heinäkuuta 1993 radiokanava Radio Télévision Libre des Mille Collines aloitti toimintansa. Interahamwe sai ohjelma-aikaa kanavalla, joka toimi Interahamwen tärkeimpänä propagandan levittäjänä ja tiedonvälittäjänä.