Intel Westmere

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italiankielinen kaaviokuva Intel Westmere -suoritinarkkitehtuurista.
Kuva Intel Xeon E7-2850 ytimestä (Westmere-EX)

Intel Westmere (myös Nehalem-C) on Intelin kehittämä suoritinarkkitehtuuri, jonka yhtiö julkaisi 7. tammikuuta 2010. Arkkitehtuuriin perustuvat suorittimet valmistetaan 32 nanometrin tekniikalla, mutta niiden sisäänrakennetut grafiikkaohjaimet valmistetaan vanhemmalla 45 nanometrin prosessilla. Arkkitehtuuri kehitettiin vanhemman Nehalem-arkkitehtuurin seuraajaksi. Westmeren korvasi myöhemmin Sandy Bridge -arkkitehtuuri.

Prosessoreiden ensimmäiset työpöytäversiot tunnettiin Clarkdale-koodinimellä ja ne asentuivat Socket 1156 -suoritinkantaan kuten vanhemmat Nehalem-suorittimet. Suorittimet tukivat Nehalemeille tyypillisiä Turbo Boost - ja HyperThearding -toimintoa. Uutena ominaisuutena Westermere-prosessoreissa oli suorittimen kanssa samaan kotelointiin yhdistetty grafiikkaohjain. Westermere-suorittimissa suoritinydin ja grafiikkaohjain olivat erillisiä piirejä, jotka on yhdistetty saman koteloinnin alle. Grafiikkaohjain on suorittimen kanssa yhteydessä QPI-väylän kautta. Westermeret toivat uutena ominaisuutena myös käskykantauudistuksia, joista kuusi kehitettiin AES-algoritmin nopeuttamiseksi. Seitsemäs käskykantauudistus kohdistettiin kryptauksen nopeuttamiseksi.[1] Westmere-arkkitehtuuriin pohjautuneissa kuusiytimisissä Gulftown-suorittimissa piisiru sisälsi 1,17 miljardia transistoria ja sen pinta-ala oli 240 neliömillimetriä. Westmereen pohjautuneissa kaksiytimisissä Clarkdale-suorittimissa oli 384 miljoonaa transistoria ja niiden pinta-ala oli 81 neliömillimetriä.[2]

  1. Suvanto, Ville: 2010 Core -tekniikkakatsaus, 2010 Core -prosessorit & Intel Core i5-661 19.1.2010. Muropaketti. Arkistoitu 1.3.2014. Viitattu 26.2.2014.
  2. Suvanto, Ville: Tietoja Intelin tulevista prosessoreista 5.2.2010. Muropaketti. Arkistoitu 2.3.2014. Viitattu 26.2.2014.