Inkoon voimalaitos
| Inkoon voimalaitos | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | lauhdevoimalaitos |
| Polttoaine | kivihiili |
| Teho | 1 000 MW |
| Omistaja | Fortum Power and Heat Oy |
| Valmistunut | 1974-1978 |
| Lakkautettu | 2014 (purettu 2017-2020) |
| Sijainti | Inkoo |
| Koordinaatit | |
Inkoon voimalaitos oli Inkoon kunnassa Joddbölen kylässä Fagervikin lahden rannalla sijainnut hiililauhdevoimalaitos. Voimalassa oli neljä vuosina 1974–1978 valmistunutta 250 MW:n yksikköä. Laitos oli Pohjoismaiden suurimpia hiililauhdevoimaloita[1]. Laitoksen vieressä on Inkoon satama, jonka Fortumin omaan laituriin (satamaan) voimalan käyttämä kivihiili laivattiin vuoteen 2012 asti.[2]
Fortum sulki voimalaitoksen nelosyksikön vuonna 2013 ja loput kolme yksikköä vuonna 2014. Viimeisinä vuosina voimala toimi varavoimalana kulutushuippujen tasaamiseen, eikä sitä esimerkiksi vuonna 2009 käytetty koeajoja lukuun ottamatta lainkaan[3]. Vuoden 2016 alussa yhtiö kertoi aikomuksestaan purkaa Inkoon hiilivoimalaitos.[4] Purkutyöt aloitettiin kesällä 2017.[5] Maaliskuussa 2020 voimalaitos saatiin purettua maan tasalle.[6]
Prosessi ja tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääosin venäläinen kivihiili tuotiin laivoilla satamaan, josta se siirrettiin hihnakuljettimilla hiilikentälle, jonne mahtui noin 2 miljoonaa tonnia hiiltä. Yleensä hiiltä oli varastossa kuitenkin noin 0,5–1,0 miljoonaa tonnia. Sieltä kivihiili kuljetettiin edelleen puskutraktorilla hihnakuljettimille, murskaimen läpi ja lopulta kattilahuoneissa sijaitseviin hiilisiiloihin (16 kpl) yhteensä 400 tonnia. Hiili jauhettiin hiilimyllyillä pölyksi ja puhallettiin kantoilman avulla kattiloihin.
Säiliöautoilla tuotua voimalaitoksen käyttämää raskasta polttoöljyä varten oli suoja-altaaseen sijoitettu 1 000 m3:n päiväsäiliö ja pienempi 100 m3:n säiliö. Päiväsäiliössä oli pinnankorkeuden mittaus, ja tieto säiliön täyttymisestä meni sekä voimalaitoksen että kallioöljysäiliöiden valvomoon. Öljy pumpattiin päiväsäiliöstä polttoprosessiin. Kallioöljysäiliöistä oli voimalaitokselle putkistot, joita pitkin oli mahdollista pumpata käyttöön suurempia öljymääriä.
Yksiköiden kattiloiden K1-K4 yhteinen polttoaineteho oli 2 600 MW (4 x 650 MW) ja kokonaissähköntuotantoteho oli 1 000 MW. Voimalaitoksen pääpolttoaineena oli kivihiili, ja raskasta polttoöljyä käytetiin apukattiloissa AK5-AK8 sekä kattiloiden K1-K4 käynnistyksissä. Laitoksen teoreettinen maksimisähköntuotanto oli yli 7 000 GWh vuodessa.
Sekä polttoaineteholtaan 8,9 MW:n apukattiloilla AK5 ja AK6, että polttoaineteholtaan 8,1 MW:n apukattiloilla AK7 ja AK8 oli yhteiset polttoaine- ja syöttövesijärjestelmät. Kattiloiden K1 ja K2 rikinpoistolaitokselta ja kattiloiden K3 ja K4 sähkösuodattimilta savukaasut johdettiin kahteen 150 metriä korkeaan piippuun, joissa kummassakin oli omat sisäpiippunsa kummallekin kattilalle. Myös apukattiloilla AK5-AK6 ja vastaavasti AK7-AK8 oli yhteinen savukaasujärjestelmä. Niiden savukaasut johdetiin ulkoilmaan noin 70 metriä korkeiden piippujen kautta.
Voimalaitos otti jäähdytysveden Fagervikin lahdesta. Vuosina 2002-2006 jäähdytysvettä käytettiin 5 - 478 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Laitoksen käydessä täydellä teholla veden tarve olisi ollut noin 1 000 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, eli noin 30-32 kuutiometriä sekunnissa (noin 7,5-8,0 kuutiometriä sekunnissa yksikköä kohden). Voimalaitoksen makea käyttö- ja talousvesi puhdistettiin kemiallisesti raakaveden puhdistamolla Marsjö-järvestä johdetusta vedestä.
Inkoon voimalaitoksen suunnitteluarvojen mukainen nettohyötysuhde oli noin 38 % ja bruttohyötysuhde noin 41 %. Voimalan sähköntuotannon määrä riippui sähkömarkkinatilanteesta. Laitoksen sähköntuotanto oli korkeimmillaan 1970-luvun lopulla, jolloin se oli 5 000–5 500 GWh vuodessa. Vuodesta 1981 lähtien laitos toimi säätövoimalana, ja sähköä tuotettiin pääasiassa syksyisin, talvisin ja keväisin. 1980- ja 1990-luvuilla sähköntuotanto vaihteli muutamasta sadasta gigawattitunnista kahteen tuhanteen gigawattituntiin vuodessa. Vuonna 1999 Inkoon voimalaitoksen sähköntuotantokapasiteetti rajoitettiin 500 MW:iin, jolloin tuotantovalmiudessa olivat kattilat K1 ja K2, ja kattilat K3 ja K4 olivat reservissä. Kattila K3 palautettiin käyttöön vuonna 2002 ja kattila K4 vuonna 2003. Sähköntuotanto vuonna 2003 oli 3 464 GWh, mutta vuonna 2005 vain 13 GWh.
Vuosina 2003-2006 laitos kulutti kivihiiltä keskimäärin 652 000 tonnia ja raskasta polttoöljyä 7 400 tonnia vuodessa.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Energiaa Suomessa: Inkoon voimala
- ↑ Annual statistics, Goods traffic, 2015 (linkki vuoden 2015 tilastoon, vastaavasti aiemmat vuodet 2003–2014) Satamaliitto, finnports.com. Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Fortum aloittaa yt-neuvottelut Inkoon voimalaitoksella
- ↑ Heikki Arola: Fortum aikoo purkaa Inkoon hiilivoimalan – kirjaa tappioita lähes 200 miljoonaa Helsingin Sanomat. 21.1.2016. Viitattu 7.9.2016.
- ↑ Suomen suurin purkutyömaa käyntiin Inkoossa Yle Uutiset. 22.5.2017. Viitattu 25.3.2020.
- ↑ Fortumin Inkoon hiilivoimalaitos purettu maan tasalle 25.3.2020. Fortum. Viitattu 25.3.2020.
- ↑ Länsi-Suomen ympäristölupavirasto: Nro 9/2008/2, LSY-2004-Y-376. Lupapäätökset, 2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Inkoon voimalaitos Wikimedia Commonsissa
