Ingeborg Levin
Ingeborg Levin (6. kesäkuuta 1953 Erlangen – 10. helmikuuta 2024[1]) oli saksalainen fyysikko, joka kehitti menetelmiä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien ja lähteiden määrittämiseen.
Levin suoritti maisterin- ja tohtorintutkintonsa Heidelbergin yliopiston ympäristöfysiikan laitoksella. Hän alkoi jo varhain selvittää kasvihuonekaasujen, etenkin hiilidioksidin lähteiden ja nielujen alueellisia eroja sekä sitä, kuinka suuri osuus hiilidioksidista on peräisin ihmisen toiminnasta kuten fossiilisten polttoaineiden polttamisesta. Hän kehitti menetelmän, joka perustuu hiilen radioaktiivisiin isotooppeihin. Levinin kehittämää menetelmää käytetään nykyisin koko maailmassa. Sen avulla Heidelbergistä koottu aikasarja alkaa vuodesta 1976. 1990-luvulta alkaen Levinin ryhmä mittasi lisäksi metaanin ja typen oksidien pitoisuuksia, tavoitteenaan käyttää myös niitä ihmisen vaikutuksen mittaamiseen.[2]
Levin johti Heidelbergissä hiilen kiertokulkua tutkivaa ryhmää vuosikymmenien ajan. Vuonna 2020 hän sai Euroopan geotieteiden unionin (EGU) myöntämän Alfred Wegener -mitalin.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vogel, Felix; Hammer, Samuel: Ingeborg Levin (1953—2024) Science. 29.3.2024. Viitattu 2.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Prof. Dr. Ingeborg Levin: Kurzbiographie ICOS Deutschland. Viitattu 7.5.2021. (saksaksi)
- ↑ Alfred Wegener Medal of EGU for Ingeborg Levin Universität Heidelberg. 2019. Viitattu 7.5.2021.
- ↑ The 2020 Alfred Wegener Medal & Honorary Membership EGU. Viitattu 7.5.2021.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
