Informaatiokäytännöt

Informaatiokäytännöt (engl. information practices), joista voidaan suomeksi käyttää myös nimitystä tietokäytännöt, tarkoittavat eri tapoja, joilla ihmiset sekä etsivät informaatiota systemaattisesti että kohtaavat sitä sattumanvaraisesti. Pamela McKenzien informaatiokäytäntöjä kuvaava jäsennys on tiedonhankintatutkimuksen malli vuodelta 2003. McKenzien kehittämä malli kuvaa erityisesti arkielämän tiedonhankintaa ja pyrkii luomaan siitä kokonaisvaltaisen kuvan sekä tunnistamaan sen monimuotoisuuden ja kontekstitekijöihin kietoutumisen.

Taustaa

Pamela McKenzie kehitti informaatiokäytäntöjen mallin osana laajempaa tutkimusta vuonna 2003. Tutkimuksessa selvitettiin 19 kaksosia odottavan, 19–40-vuotiaan naisen tiedonhankintatapoja. Tutkimuksen menetelminä olivat puolistrukturoidut syvähaastattelut sekä kahdesti viikossa nauhoitettuihin puhelinkeskusteluihin perustunut tutkimuspäiväkirja. McKenzie näkee raskauden hyväksi kontekstiksi tiedonhaun tutkimuksessa, koska se on näkyvä muutosvaihe, jossa raskaana olevan naisen kysymykset ja tiedon etsintä nähdään sopivana ja niitä jopa odotetaan.

Informaatiokäytäntöjen malli on McKenzien mukaan tarpeen sen vuoksi, että monet aiemmat tiedonhankinnan ja informaatiokäyttäytymisen mallit eivät ole kuvanneet riittävästi arkielämän ei-ammatillista tiedonhankintaa. Lisäksi mallit ovat keskittyneet aktiiviseen tiedonetsintään ja jättäneet huomiotta vähemmän suunnitellun, sattumanvaraisen tiedonhankinnan.

Informaatiokäytäntöjen vaiheet ja tavat

Informaatiokäytäntöjä kuvaavassa mallissa erotetaan neljä tiedonhankinnan tapaa, joita tarkastellaan kahden vaiheen avulla. Vaiheet (phases) esiintyvät yleensä järjestyksessä 1. yhteydenotto tiedonlähteeseen ja 2. vuorovaikutus tiedonlähteen kanssa. Tavat (modes) voivat esiintyä eri järjestyksessä tilanteesta riippuen.

Yhteydenotto tiedonlähteeseen

Aktiivinen tiedonetsintä

Aktiivisessa tiedonetsinnässä (active seeking) tiedontarvitsijalla on spesifinen tarkasti rajattu tarve, johon pyritään löytämään vastaus. Oleellista on, että tiedontarvitsijalla on jäsentynyt käsitys tiedonlähteistä, joita hänellä on käytettävissään. Tiedontarvitsijan on tärkeää löytää informaatioympäristöstä lähteet, joista hän uskoo löytävänsä itselleen relevanttia tietoa. On tärkeää huomioida erilaiset tiedonlähteet ja kanavat. Lähteet voivat olla painettuja lähteitä, verkkosivuja Internetissä tai henkilölähteitä.

Aktiivinen seuranta

Aktiivisen seurannan (active scanning) tapaan kuuluu lupaavien lähteiden tunnistaminen sekä lähteiden selailu ja silmäily. Aktiivisessa seurannassa ei etsitä vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen tai ongelmaan, vaan informaatiokäytännöt kohdentuvat laajemmin johonkin teemaan. Aktiivinen seuranta ei ole yhtä suunnitelmallista kuin aktiivinen tiedonetsintä. Tiedontarvitsijalla on mielessään asioita, joista kaipaa informaatiota. Seuraamalla informaatioympäristöä hän saattaa löytää informaatiota, joka on relevanttia juuri sillä hetkellä tai vasta myöhemmin.

Kohdentumaton toimintaympäristön seuranta

Kohdentumaton toimintaympäristön seuranta (non-directed monitoring) käsittää törmäämisen tiedonlähteeseen ennalta suunnittelemattomasti. Lupaavaan tiedonlähteeseen saattaa törmätä sattumalta arkipäivän tilanteissa. Henkilö ei välttämättä tiedosta tarvitsevansa jotakin tietoa, ennen kuin törmää siihen sattumanvaraisesti.

Tiedon saaminen toisen henkilön kautta

Tässä tavassa on oleellista tulla tunnistetuksi tiedonhankkijana. Tiedon saaminen toisen henkilön kautta (information seeking by proxy) viittaa tilanteisiin, joissa henkilö tutustuu lähteeseen tai on yhteydessä lähteeseen jonkun toisen henkilön aloitteesta. Henkilö, joka tekee aloitteen, voi olla itse tiedonlähteenä tai toimia tiedon välittäjänä. Tieto voidaan hankkia joko toimeksiannosta tai toisen henkilön tiedontarvetta ennakoiden.

Vuorovaikutus tiedonlähteen kanssa

Aktiivinen tiedonetsintä

Kun tiedonlähde on valittu, alkaa vuorovaikutus tiedonlähteen kanssa. Aktiivinen tiedonetsijä on tiiviissä vuorovaikutuksessa tiedonlähteen kanssa. Tiedonetsijällä on mielessään tietyt kysymykset, joihin hän haluaa saada vastauksen. Hän hakee vastauksia joko aktiivisesti kyselemällä (henkilölähde) tai lukemalla (painettu lähde, verkkosivu, yms..). Aktiivinen tiedonetsijä yleensä myös suunnittelee kysymyksensä etukäteen. Hän miettii, mitä hänen kannattaa kysyä ja miten kysymys muotoilla jotta paras lopputulos saavutettaisiin.

Aktiivinen seuranta

Tässä vuorovaikutuksen tavassa tiedonetsijä tunnistaa tilanteet, joissa hän voisi saada kysymykseensä vastauksen. Aktiivisesta tiedonetsinnästä tämä eroaa siten, että tiedonetsijällä ei ole hankittuna mitään tiettyä tiedonlähdettä. Sen sijaan hän tarkkailee aktiivisesti ympäristöään saadakseen tiedontarpeensa tyydytettyä. Tiedonetsijä esimerkiksi selailee aihetta käsitteleviä lehtiä ja kirjoja. Hän saattaa kysellä asiasta ystävilltään ja tuttaviltaan, joiden ajattelee mahdollisesti tietävän vastauksen. Aktiiviseen seurantaan kuuluu myös tarkkailu ja kuuntelu; tiedonetsijä ei siis välttämättä itse puhu henkilölähteen kanssa, vaan poimii tietonsa muiden käymästä keskustelusta.

Kohdentumaton toimintaympäristön seuranta

Tätä vuorovaikutuksen tapaa leimaa tiedon saaminen sattumalta. Tietoa saadaan tilanteissa, joissa sitä ei osata odottaa. Tällaiset tilanteet eivät myöskään yleensä sisällä minkäänlaista vuorovaikutusta tiedonhankkijan ja tiedonlähteen välillä.

Tiedon saaminen toisen henkilön kautta

Tässä vuorovaikutuksen tavassa tietoa saadaan muilta ihmisiltä, henkilölähteiltä. Toisin kuin aktiivisessa tiedonhankinnassa, tiedonhakija ei tässä käytännössä esitä itse kysymyksiä, vaan toimii kuuntelijana ja tiedon vastaanottajana. Tietoa voidaan saada kuuntelemalla toisen kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta. Jotta vuorovaikutus tässä käytännössä toteutuu, täytyy henkilön tunnistaa itsensä mahdollisena tiedonlähteenä.

Mallin sovelluksia

Suomessa informaatiokäytäntöjen mallia on soveltanut muun muassa Raimo Niemelä Oulun yliopiston väitöskirjassaan Ikääntyneiden informaatiokäyttäytyminen. Niemelä asemoi mallin ikääntyneiden arkielämän informaatiokäyttäytymisen viitekehykseen soveltaen sitä näin ollen aiempaa sovellusalaa laajemmin.

Kreetta Askola, Toshimori Atsushi ja Maija-Leena Huotari ovat tutkineet suomalaisten ja japanilaisten yliopisto-opiskelijoiden kulttuurieroja terveystiedon hankinnassa McKenzien luomaa konseptia hyödyntäen. Tutkimuksessa keskityttiin informaatiokäytäntöjen tavoista aktiiviseen tiedonetsintään ja kohdentumattomaan toimintaympäristön seurantaan.

Lähteet

• Askola Kreetta, Atsushi Toshimori, Huotari Maija-Leena: Cultural differences in the health information environments and practices between Finnish and Japanese university students. Information Research Vol. 15 No. 4, 2010.

• Haasio Ari, Savolainen Reijo: Tiedonhankintatutkimuksen perusteet. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2004. ISBN 951-692-577-4.

• Niemelä Raimo: Ikääntyneiden informaatiokäyttäytyminen. (s 32-36). Oulu, Oulu University Press 2006. ISBN 951-42-8290-6.

• McKenzie Pamela: A model of information practices in accounts of everyday-life information seeking. (s. 19-40). Journal of Documentation Vol. 59 No. 1, 2003.

• McKenzie Pamela: Connecting with information sources: how accounts of information seeking take discursive action. (s. 161-174). New review of information behaviour research v.3: 2003.

• Savolainen Reijo: Tiedonhankintatutkimuksen lähtökohtia. (s. 106-108). Teoksesta Ote informaatiosta, toim. Sami Serola. Helsinki, BTJ Kustantamo 2010. ISBN 978-951-692-773-5.