Infante don Pelayo (1791)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Infante don Pelayo
Aluksen vaiheet
Rakentaja Real Astillero, Havanna
Laskettu vesille 22. marraskuuta 1791
Poistui palveluskäytöstä 1802
Loppuvaihe romutettu 1804
Tekniset tiedot
Uppouma 2 750 t
Pituus 52 m
Leveys 14,5 m
Syväys 7 m
Aseistus
Aseistus alempi tykkikansi:28 × 24 naulan tykkiä
ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä
puoli- ja etukansi: 16 × 8 naulan tykkiä

Infante don Pelayo oli Espanjan laivaston vuonna 1791 vesille laskettu San Ildefonso -luokan kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.

Pääartikkeli: San Ildefonso -luokka

José Romero y Fernández de Landan suunnittelema alus tilattiin 23. joulukuuta 1790 Havannasta ja laskettiin vesille 22. joulukuuta 1791.[1][2]

Joulukuussa 1792 alus lähti Havannasta Cádiziin päällikkönään Ambrosio José Justiniani. Se saapui 4. maaliskuuta 1793 Cádiziin Havannasta lastinaan aarteita, hopeaa ja hyödykkeitä. Alus liitettiin saapuessaan Lángaran laivastoon. Maaliskuussa 1793 se kuljetti Cádizista joukkoja Barcelonaan. Alus osallistui 1793 Borjan laivueessa Sardinian sotaretkeen. Se saapui 10. heinäkuuta 1793 Cartagenaan ja Cádiziin 14. elokuuta 1793. Syyskuussa 1793 alus lähti Pedro Autránin laivueen mukana Cartagenasta salaiseen tehtävään Tunisiaan. Se palasi 4. maaliskuuta 1794 laivueen mukana Cartagenaan.[2]

Alus lähti 21. huhtikuuta 1794 Borjan laivueen mukana Cádizista, minne se joutui toukokuussa palaamaan myrskyn vuoksi. Alus lähti 11. elokuuta 1794 Borjan laivueen mukana Cádizista partiomatkalle Azoreille, mistä se palasi 26. elokuuta. Alus lähti 14. syyskuuta Cádizista Azoreille kohdatakseen espanjalaisia aluksia. Se palasi 16. marraskuuta Cádiziin.[2]

Alus liitettiin 1795 Lángaran laivastoon Välimeren sotatoimia varten. Se oli 30. heinäkuuta 1795 laivaston mukana Máhonissa ja saapui 12. elokuuta Cádiziin. Alus lähti 26. syyskuuta laivaston mukana Cádizista ja uudelleen 18. elokuuta partiomatkalle Italian ja Ranskan rannikoille. Matkalla alus kävi satamassa Toulonissa ja Cartagenassa. Se lähti 2. helmikuuta 1797 Cartagenasta Córdovan laivueen mukana Cádiziin. Alus osallistui 14. helmikuuta 1797 Cabo de São Vicenten taisteluun päällikkönään Cayetano Valdés. Taistelussa aluksen miehistöstä sai surmansa neljä ja haavoittui saman verran. Alus palasi 3. maaliskuuta Cádiziin, missä se joutui Britannian kuninkaallisen laivaston saartamaksi.[2]

Alus lähti 6. helmikuuta 1798 Mazarredon laivaston mukana Cádizista takaa-ajamaan piiritystä valvovia Kuninkaallisen laivaston aluksia. Se lähti 12. toukokuuta 1799 Mazarredon 15 linjalaivan, 4 fregatin ja 2 prikin muodostaman laivaston mukana Cádizista liittyäkseen Ranskan laivaston amiraali de Bruixin komentamaan laivastoon Cartagenassa. Laivasto joutui 17. toukokuuta myrskyyn, jolloin 11 linjalaivaa vaurioitui. Laivasto palasi 21. toukokuuta Cartagenaan korjattavaksi.[2]

Alus saapui 11. heinäkuuta yhdistetyn ranskalais-espanjalaisen 25 linjalaivan, 5 fregatin ja 8 pienemmän sotalaivan muodostaman laivaston mukana Cádiziin, mistä se lähti 20. heinäkuuta Brestiin. Laivasto saapui 9. elokuuta Brestiin, missä se oli vuoden 1800 ja alkuvuoden 1801 Britannian kuninkaallisen laivaston saartamana.[2]

Alus luovutettiin 1. lokakuuta 1801 tehdyn San Ildefonson sopimuksen nojalla Ranskan laivastolle 10. huhtikuuta 1802 Brestissä. Alus nimettiin 20. heinäkuuta 1802 Desaix'ksi. Aluksen todettiin olevan matojen syömä, kun se siirrettiin telakalle 20. heinäkuuta 1803. Alus todettiin lahoksi 2. toukokuuta 1804 Brestissä ja se määrättiin romutettavaksi 4. toukokuuta. Aluksen romutus saatiin päätökseen 22. kesäkuuta.[1]

  • Winfield, Rif & Roberts, Stephen S.: French Warships in the Age of Sail 1786–1861 – Design, Construction, Careers and Fates. Minnesota, Yhdysvallat: Seaforth Publishing, 2015. ISBN 978-1-84832-204-2 (englanniksi)
  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1 (englanniksi)
  1. a b Winfield 2015 s. 94
  2. a b c d e f Winfield et al 2023 s. 156-160