Induktiolataus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Induktiolaturi. Laturin ensiökäämi indusoi sähkövirran ladattavan laitteen toisiokäämiin.

Induktiolataus tarkoittaa sähkömagneettiseen induktioon perustuvaa akkujen lataustapaa. Induktiolaturi on langattomasti toimiva latauslaite, jonka toiminta perustuu induktiolataukseen. Sähkömagneettinen induktio mahdollistaa energian siirtämisen lyhyitä matkoja ilmassa. Induktiolatureita voidaan käyttää esimerkiksi sähköhammasharjoissa ja matkapuhelimissa. Induktiolatausta on konseptoitu käytettäväksi maanteiden ajokaistoilla.[1] Ensimmäisiä induktiolatausta hyödyntäviä ajokaistoja on kaavailtu Alankomaihin.[2]

Induktiolataus (tai "langaton lataus") siirtää energiaa laturin ja akun välillä käyttäen laitteiden välillä olevaa muuttuvaa sähkömagneettista kenttää. Energia välittyy akkuun induktiivisen kytkennän kautta. Magneettikentästä siirtynyttä energiaa voidaan käyttää akun lataamiseen tai laitteen käyttämiseen. Ensimmäisenä langattoman latauksen puhelimiin toi Nokia, Lumia-puhelimissaan.

Induktiolaturit tyypillisesti käyttävät induktiosilmukkaa muuttuvan sähkömagneettisen kentän luomiseen. Kentän vahvistamiseksi yhden silmukan sijaan käytetään käämiä. Tähän ensiokäämiin johdetaan vaihtovirtaa, jolloin käämin ympärille muodostuu muuttuva magneettikenttä. Kun ladattavan laitteen toisiokäämi asetetaan ensiokäämin muodostamaan magneettikenttään, toisiokäämin johtimeen indusoituu muuttuva sähkövirta.[3] Näin generoitua virtaa voidaan käyttää esimerkiksi akun lataamiseen.

Kaksi lähekkäin asetettua induktiosilmukkaa muodostavat teknisesti sähkömuuntajan.[4]

Induktiolatausta käyttävä Braunin Oral-B sähköhammasharja

Induktiolaturi vaatii tavallisesti kohtalaisen lyhyen etäisyyden ladattavaan laitteeseen. Suurempiin etäisyyksiin päästään säätämällä induktiosilmukat toimimaan samalla resonanssitaajuudella.

Uudemmat latausjärjestelmät pyrkivät pienentämään siirtohävikkiä käyttämällä ultraohuita käämejä, korkeampia taajuuksia sekä optimoimalla ohjauselektroniikkaa. Tämä myös mahdollistaa latureiden ja vastaanottimien pienen koon ja siten niiden käyttämisen mobiililaitteissa.[5] Tällainen teknologia mahdollistaa perinteiseen johtimelliseen lataamiseen verrattavissa olevan latausajan.

Wireless Power Consortium julkaisi heinäkuussa 2010 langattomaan lataukseen soveltuvan Qi-standardin.

Qi-standardin spesifikaatio

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.