Indri
| Indri | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Heimo: | Indrit Indridae |
| Suku: |
Indri Geoffroy & Cuvier, 1796 |
| Laji: | indri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Indri indri |
|
 Indrin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Indri (Indri indri) on Madagaskarin metsissä elävä, suurin jäljellä oleva puoliapina. Se on sukunsa Indri ainoa laji. Indri tunnetaan laulustaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kannan kokoa ei tunneta varmuudella, mutta joidenkin arvioiden mukaan indrejä on vain 1 000–10 000.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Indri eli Indri indri on ainut oman sukunsa Indrin laji. Indrin eteläisten ja pohjoisten kantojen on joskus ehdotettu edustavan omia alalajejaan. Ne poikkeavat toisistaan jonkin verran väritykseltään.[2] Myöhemmissä morfologisissa ja geneettisissä tutkimuksissa niiden on todettu edustavan kuitenkin vain kliinistä vaihtelua, eikä niitä voida pitää omina taksoneinaan.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indri on suurin vielä elossa oleva puoliapinalaji. Painoa sillä on 6,5–9,5 kiloa. Ruumiin pituus on 640–720 mm ja hännän pituus 40–50 mm. Indrillä on suhteessa muuhun ruumiiseen hyvin pitkät takajalat ja lyhyt häntä. Turkki on tiheä ja väritykseltään musta ja valkoinen.[2]
Tarkempi väritys vaihtelee jonkin verran lajin levinneisyysalueen eteläosista pohjoiseen. Etelässä turkin valkoiset osat ovat selvemmin erotettavissa. Valkoista väritystä on päälaella, niskassa, kaulalla, eturaajoissa, säärissä ja takaraajoissa. Värityksessä saattaa olla myös harmaan tai kellertävän sävyjä. Pohjoisessa yksilöt ovat etelän tapaan pääosin mustia, mutta niiden valkoiset ja harmaat alueet erottuvat huonommin.[2] Etelän ja pohjoisen välissä indrit ovat väritykseltään näiden kahden välimaastossa.[1] Maantieteellinen raja eri värimuotojen välillä ei ole myöskään selvä, vaan tummia yksilöitä esiintyy myös etelässä. Indrin naama on musta ja sitä ympäröi valkoinen kaulalle ulottuva rengas.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indrin levinneisyysalue käsittää osia Madagaskarin itäosista Anjanaharibe-Sudista ja Antohaka Lavasta pohjoisessa Anosibe An'alan metsiin etelässä. Marojejyssä tai Masoalan kansallispuistoissa sitä ei tavata.[1] Subfossiililöytöjen perusteella lajin levinneisyysalue on aikanaan ollut suurempi. Löytöjä on tehty Ankaranan vuorilta pohjoisessa ja Madagaskarin keskiylängöltä.[2]
Lajin elinympäristö käsittää alavien maiden ja vuoristojen sademetsiä aina 1 800 metrin korkeuksille merenpinnasta. Tyypillisempiä esiintymisalueita ovat tosin matalammat seudut.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Indri on lähes yksinomaan päiväeläin. Öisin se liikkuu vain huonon sään tai petoeläimen liikkeelle ajamana. Lisääntymiskaudella ne voivat äännellä öisin.[2] Indrit liikkuvat ryhmissä, jotka muodostuvat tyypillisimmin lisääntyvästä parista ja niiden mahdollisesta jälkikasvusta. Kokoa ryhmillä on tavallisesti näin kahdesta kuuteen. Koskemattomilla alueilla ryhmät ovat tavallsisesti pienempiä kuin ihmisten häiritsemillä alueilla. Ryhmä liikkuu omalla alueellaan ja eri ryhmien alueet eivät juuri koskaan ole päällekkäisiä. Kotialueen koko vaihtelee paikasta riippuen noin viidestä hehtaarista 40 hehtaariin. Eri indriryhmät voivat ottaa yhteen, jolloin ryhmien urokset tappelevat keskenään.[1]
Yhteenottoja tyypillisempää on oman alueen puolustaminen laulaen. Indrit ovat hyvin äänekkäitä eläimiä ja niiden laulu voi kuulua kahden kilometrin päähän.[1] Tyypillisimmin indrit laulavat päivän aikana kello 6.00–13.00. Laulut tehdään puuskittain. Yleensä ne kestävät 45 sekuntia ja pisimmillään noin kolme minuuttia. Laululla paitsi puolustetaan omaa kotialuetta, mutta sillä voidaan myös pitää omaa ryhmää koossa. Mahdollista on myös, että indrit mainostavat omaa sukukelpoisuuttaan laulaen. Laulun ohella indrit antavat petolinnuista ärjähdyksen omaisen varoitusäänen. Maassa liikkuvista uhista, kuten fossista, annetaan torven omainen äännähdys. Äänien ohella indrit voivat tehdä oksiin ja puunrunkoihin hajumerkkejä rauhasillaan.[2]
Tavallisesti indri ei liiku kotialueellaan kovinkaan paljon päivän aikana.[1] Päivässä kuljettu matka on keskimäärin 770 metriä. Puiden latvoissa se voi tehdä jopa kymmenen metrin loikkia oksalta tai puusta toiseen. Päivisin indri on aktiivinen viidestä yhteentoista tuntiin riippuen säästä ja vuodenajasta. Lepäämiseen kuluu keskimäärin kahdeksan tuntia. Ryhmät kerääntyvät nukkumaan ennen hämärän laskeutumista. Emot nukkuvat poikastensa kanssa, mutta urokset nukkuvat tyypillisesti noin 2–50 metrin päässä. Naarasta sen nukkuessa liian lähelle tuleva uros saatetaan läimäyttää tiehensä.[2]
Indrin pääasiallisen ravinnonlähteen muodostavat nuoret lehdet. Niiden lisäksi se saattaa syödä myös kukkia, hedelmiä, siemeniä ja kaarnaa. Ruokavalion koostumus vaihtelee jonkin verran vuodenajan mukaan. Ajoittain indrit laskeutuvat maahan syödäkseen maata. Mahdollinen selitys maan syömiselle on indrin syömät myrkylliset siemenet, joiden vaikutuksia maan syöminen saattaa lievittää.[1]
Indrit parittelevat joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana.[2] Emot synnyttävät yhden poikasen toukokuun ja kesäkuun välillä. Naaras synnyttää kahden tai kolmen vuoden välein.[1] Emo kantaa poikastaan aluksi vatsapuolellaan ja noin neljän kuukauden iästä lähtien selässään. Poikanen liikkuu itsenäisesti kahdeksan kuukauden ikäisenä, mutta pysyttelee emon tuntumassa vielä yli vuoden ikäisenä. Sukukypsiä indreistä tulee 7–9-vuotiaina.[2] Urokset ja naaraat lähtevät täysikasvuisina omasta ryhmästään.[1]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt indrin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Kannan kokoa ei tunneta varmuudella, mutta joidenkin arvioiden mukaan indrejä on 1 000–10 000. Kanta on laskussa ja viimeisen kolmen sukupolven eli noin 33 vuoden aikana se on laskenut arviolta yli 80 %.[1]
Indrin suurin uhka on sen elinympäristön katoaminen. Sen asuttamia metsiä tuhotaan kaskeamalla viljelykäyttöön. Puita kaadetaan myös hakkuissa ja polttoaineeksi. Metsiä tuhoutuu myös suojelluilla alueilla. Metsästys muodostaa oman huomattavan ongelmansa. Joitakin indrejä on päätynyt laittomaan eläinkauppaan ja niitä on mahdollisesti myös myyty Madagaskarin ulkopuolelle.[1]
Indri kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Sen levinneisyysalue käsittää 18 eri suojeltua aluetta. Lajia ei olla koskaan pidetty onnistuneesti eläintarhoissa.[1]
Indri ja ihminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indri on yksi tunnetuimmista Madagaskarin puoliapinoista. Usein ihmisten mieleen jää erityisesti sen laulu.[2] Suuri osa indrin levinneisyysalueesta kuuluu madagaskarilaisen betsimisarakoiden maihin. He kutsuvat indriä nimellä babakoto, joka tarkoittaa joko esi-isää tai ihmisen isää.[2] Kun ranskalainen eläintieteilijä Pierre Sonnerat näki indrejä ensimmäisen kerran paikalliset huusivat: Indri! indri! (Katso! katso!), jolloin Sonnerat luuli sen tarkoittavan niiden nimeä.[3] Paikoitellen indriä on suojellut metsästykseltä siihen liitetyt tabut (fady). Tabut ovat kuitenkin menettämässä merkitystään esimerkiksi muuttoliikkeiden takia. Indrin syömistä tabuna pitävät voivat myös kuitenkin metsästää ja myydä niitä. Indrin lihaa pidetään herkkuna. Aikoinaan indrejä on metsästetty myös nahkojen takia. Nahoista valmistettiin vaatteita.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o King, T., Dolch, R., Randriahaingo, H.N.T., Randrianarimanana, L. & Ravaloharimanitra, M.: Indri indri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Nick Garbutt: Mammals of Madagascar : a complete guide, s. 201-204. Yale University Press, 2007. ISBN 978-0-300-12550-4 (englanniksi)
- ↑ Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”Indrit”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 197-198. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Indri (Indri indri)
- iNaturalist: Indri (Indri indri)
- ITIS: Indri indri (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Indri indri (Indri) (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Indri indri (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Indri indri, indri (englanniksi)