Indiumhydroksidi
| Indiumhydroksidi | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | In(OH)3 |
| Moolimassa | 165,844 |
| Ulkomuoto | Valkoinen amorfinen tai kiteinen aine |
| Tiheys | 4,4 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Indiumhydroksidi (In(OH)3) on indium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä voidaan käyttää muun muassa indiumyhdisteiden valmistuksessa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa indiumhydroksidi on valkoista kiinteää ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja hieman vääristynyt muistuttaen reniumtrioksidin rakennetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee happoihin. Indiumhydroksidi ei ole yhtä amfoteerista kuin alumiini- tai galliumhydroksidit mutta liukenee väkeviin emäksiin kompleksisena heksahydroksoindaatti-ionina ([In(OH)6]3-). Kuumennettaessa indiumhydroksidi hajoaa indiumoksidiksi.[2][3][4][5][6]
Indiumhydroksidia voidaan valmistaa saostamalla veteen liukenevan indiumsuolan liuoksesta emäksen, kuten ammoniakin tai hydroksidien avulla.[2][3][5][6]
Indiumhydroksidia käytetään indiumoksidin valmistukseen.[6] Sitä voidaan lisätä alkaliparistoihin estämään vetykaasun kertymistä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 528. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg & Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1034. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Anthony John Downs: Chemistry of aluminium, gallium, indium, and thallium, s. 286. Springer, 1993. ISBN 978-0-7514-0103-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Norbert Auner, Wolfgang A. Herrmann & Uwe Klingebiel: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 123. Thieme, 1996. ISBN 978-3131030313 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c T. Sato: Preparation and thermal decomposition of indium hydroxide. Journal of Thermal Analysis and Calorimetry, 2005, 82. vsk, s. 775–782. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Mark J. Chagnon: Indium and Indium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.