Indispositiivinen riita-asia
Indispositiivinen riita-asia (lat. in, vastakohtaa merkitsevä etuliite ja dis-pō'nere, määrätä) on riita-asia, jossa ei ole mahdollista tehdä sovintoa asianosaisten kesken. Sen tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan virallisperiaatetta. Indispositiivinen riita-asia on tahdonvaltaisen riita-asian vastakohta. Virallisperiaate tarkoittaa, ettei yksityinen asianosainen voi määrätä oikeudenkäynnin kulusta, vaan siitä päättää viranomainen ja oikeudenkäynnin alettua tuomioistuin. Virallisperiaatteen vastakohta on määräämisperiaate eli dispositiivinen periaate, jolloin tuomioistuin noudattaa asianosaisen tahtoa siinä, haluaako hän ryhtyä vai olla ryhtymättä oikeudelliseen prosessitoimeen. Indispositiivisessa riita-asiassa oikeudenkäynnin kulusta määrää siis viranomainen, ei asianosainen, sillä tällaiseen asiaan liittyy merkittävä julkinen intressi.[1]
Indispositiivisia riita-asioita ovat esimerkiksi isyysjutut ja lapsen huoltoa koskevat asiat. Tällaisissa jutuissa oikeudenkäynnin prosessinjohto edellyttää tuomioistuimelta huomattavaa aktiivisuutta.[2] Vaikka jutuissa noudatetaan pääsääntöisesti virallisperiaatetta, vastaa asianosainen ensisijaisesti tarvittavan oikeudenkäyntiaineiston esittämisestä. Tuomioistuin valvoo tällöin, ettei julkista intressiä loukata eikä yksityisoikeudellisia normeja kierretä. Jotkin riita-asiat ovat niin sanottuja sekajuttuja, joissa indispositiivisen päävaatimuksen (esimerkiksi lapsen huolto) lisäksi esitetään dispositiivinen sivuvaatimus (kuten elatusapuvaatimus). Tällöin tuomioistuin joutuu soveltamaan samassa jutussa erilaisia normeja oikeudenkäynnin kohteeseen, aineistoon ja menettelyyn.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palstat 45 ja 846–847.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 411.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palstat 618–619.