Indigokardinaali
| Indigokardinaali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kardinaalit Cardinalidae |
| Suku: | Loistokardinaalit Passerina |
| Laji: | cyanea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Indigokardinaali,[2] aikaisemmalta nimeltään indigopeippo[3] (Passerina cyanea) on kardinaalien heimoon kuuluva varpuslintu.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indigokardinaali on 11,5–13 cm pitkä. Vanhalla koiraalla on kesäpuvussa sininen höyhenpuku, tumma ohjas ja vaalean siniharmaa alanokka. Talvipuvussa sininen väri peittyy suurimmaksi osaksi ruskeiden höyhentenkärkien alle. Naaraalla ja nuorella koiraalla on heikosti viiruinen punertavan harmaanruskea yläpuoli, kellertävän ruskeanharmaa alapuolisekä epäselvärajaisia harmaita läikkiä rinnassa. Indigokardinaalin kutsuääni on terävä ”tsik”.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Indigokardinaalia tavataan pesivänä Kanadan eteläosissa, Yhdysvalloissa ja Meksikon pohjoisosissa sekä talvehtivana Väli-Amerikassa. Lajin populaatio on hyvin suuri, mutta sen kannankehitys on laskeva. Sen ei kuitenkaan uskota olevan vaarassa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Euroopassa indigokardinaali on harvinainen harhailija. Suurin osa Euroopan havainnoista koskee luultavasti häkkikarkulaisia.[4] Indigokardinaali on tavattu Suomessakin, mutta havaintojen ei ole todettu koskevan luonnonvaraisia lintuja.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Passerina cyanea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.12.2013. (englanniksi)
- ↑ Väisänen, R. A.; Högmander, H.; Björklund, H.; Hänninen, L.; Lammin-Soila, M.; Lokki, J. & Rauste, V.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet. (2., uudistettu painos) Helsinki: BirdLife Suomi ry, 2006. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2083. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 406. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ RK:n hyväksymät havainnot Suomesta BirdLife Suomi. Arkistoitu 9.4.2009. Viitattu 6.9.2013.