Inarinsaamelaisten kansanperinne

Inarinsaamelaisten kansanperinne on kehittynyt omalaatuiseksi kokonaisuudekseen historiallisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta. Kansanperinteessä painottuu erilaisten kerrontaan liittyvien perinteenlajien osuus. Inarinsaamelaisten pääelinkeino kalastus ja varhainen vakiintunut asutusmuoto ovat tarjonneet hyvän tilaisuuden kerronnan lajien kehittymiselle tarjoten kerrontatilanteita. Saamelaisten ehkä tunnetuinta perinteenmuotoa joikua ei inarinsaamelaisilla sen sijaan lähteissä selvästi esiinny, mikä johtunee varhaisesta vahvasta kristillisestä vaikutuksesta 1600-luvulta alkaen.

Vanhasta folkloresta saa kuvan eri kielennäyte- ja perinnejulkaisujen kautta. Etenkin kerronnan eri muodot korostuvat näissä kokoelmissa. Satujen ja kaskujen lisäksi eri tarinalajit muodostavat suurimman osan folkloresta. Tarinat kertovat useimmin uskomuksista, mytologiasta, paikallis- ja henkilöhistoriasta sekä elinkeinoista. Poikkeavana eritysteemana kokoelmissa esiintyy tarinaperinne, joka kertoo kolttavaimon pelästymisestä. Eri kerronnanlajien lisäksi julkaisuissa esiintyy lauluja, arvoituksia, sananlaskuja, puheenparsia sekä sään ym. ilmiöiden enteitä. Etenkin sananlaskut ja puheenparret esiintyvät harvemmin muilta saamelaisryhmiltä kerätyssä perinteessä.

Kerrontaan liittyvä perinne on myös säilynyt elinvoimaisimpana perinteenlajina näihin päiviin saakka. Muisteleminen on yhä osa inarinsaamelaisten kohtaamisia. Kerronta keskittyy etenkin elinkeinoihin sekä paikallis- ja henkilöhistoriallisiin tarinoihin. Tämä perinne elää edelleen inarinsaamelaisen kirjallisuuden pioneerituotannossa. Iisakki Mattus ja Ilmari Mattus ovat kumpikin julkaisseet omaelämäkerrallisia muisteluksia, ja Matti Morottaja on toimittanut tarinakokoelman Tovlááh mainâseh. Satuperinne ja mytologia tulevat esille myös modernissa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa.

Yksi kansanperinteen rooleista modernissa kulttuurissa näyttää inarinsaamelaistenkin kohdallaolevan sen antama innoitus nykyajan kirjailijoille ja muiden taidemuotojen edustajille. Lisäksi tarinaperinne toimii suullisen historian lähteenä ja luo sitä kautta yhteyden inarinsaamelaiseen menneisyyteen. Oman kielen ohella tarinaperinne on tärkeä identiteetin rakennusaine.