Imre

Imren kruunajaiset, Chronicon Pictum (Képes krónika) n. 1360, s. 122

Kuningas Imren sinetti

Imre (1174 – 30. marraskuuta 1204) oli Unkarin kuningas ja Kroatian kuningas vuosina 1196–1204.

Suku

Imre oli Árpád-sukuisen kuningas Béla III:n ja Antiokian Agneksen vanhin poika. Hänellä oli ainakin viisi sisarusta: kolme veljeä, joista aikuiseksi eli vain hänen seuraajansa Andreas II, ja kaksi sisarta, Constanze (Konstancia), josta tuli Böömin kuningas Ottokar I:n puoliso, ja Margareeta (Margit), joka oli kolmesti naimisissa, ensin Bysantin keisarin Isaak II Angeloksen, sitten Thessalonikan kuningas Boniface de Montferrat’n ja kolmannen kerran ranskalaisen ritari Nicholas I de Saint-Omerin kanssa.

Lapsuus ja nuoruus

Imren lapsuudesta ei tiedetä paljoa. Hänen kasvattajanaan toimi italialainen pappi Bernardo (unk. Bernát), josta Imre valtaistuimelle noustuaan teki Splitin arkkipiispan. Esikoispoikana häntä pienestä pitäen kasvatettiin kuninkaaksi, ja varmistaakseen kruununperimyksen kuningas Béla kruunautti poikansa jo tuskin kahdeksanvuotiaana, vuonna 1182.

Vuosina 1194–96 Imre sai hallittavakseen Kroatian ja Dalmatian herttuakunnan. Tässä on nähty myöhemmän vaarallisen vallanjaon siemen, vaikka kuningas Béla selvästikään ei halunnut jakaa kuningaskuntaa tai kuninkuutta vaan luultavasti antoi periksi valtakunnan mahtimiesten painostukselle.

Kuningas

Kuningas Béla III:n kuoltua 1196 Imre nousi valtaistuimelle kohtaamatta erityistä vastarintaa mutta joutui pian kilpailemaan vallasta nuoremman veljensä Andreaksen (András) kanssa. Jo vuonna 1198 Andreas sai haltuunsa Kroatian, Dalmatian ja muita pieniä alueita Balkanilta puoli-itsenäiseksi läänitykseksi, ja valtakuntaan syntyi näin kaksi valtakeskusta.

Myöntämällä runsaita maalahjoituksia kannattajilleen Imre heikensi monarkian vaurautta ja valtaa. Hän puuttui sisäisiin valtataisteluihin sekä Serbiassa, missä käytiin veljessotaa, että Bulgariassa, missä hallitsija yritti lähestyä lännen kirkkoa ja Imre pyrki tässä jonkinlaiseen välittäjän asemaan.

Vuonna 1203 Imren ja Andreaksen välit kiristyivät jälleen. Tähän vaikutti myös se, että Imre oli avioliittonsa kautta suhteessa kaukaiseen Aragoniaan ja paavinistuimeen (paavi lienee toiminut välittäjänä tätä avioliittoa solmittaessa), Andreas taas puolisonsakin kautta Saksan keisarin liittolainen. Itsevarman Imren kerrotaan lopulta astelleen aseettomana veljensä leiriin lähellä Varasdia ja ottaneen tämän vangiksi. Andreas oli tämän jälkeen muutaman kuukauden ajan vankina.

Varmistaakseen kruununperimyksen Imre jo eläessään kruunautti pienen poikansa Lászlón ja määräsi veljensä sijaishallitsijaksi tämän lapsuuden ajaksi. Tässä vaiheessa Imre kenties jo aavisti varhaisen kuolemansa: hän kuoli perimätiedon mukaan 30. marraskuuta 1204. Hänet haudattiin Egerin tuomiokirkkoon.

Avioliitto ja lapset

Kuningas Imre, Chronicon Pictum, n. 1360, s. 123

Imren puoliso Aragonian prinsessa Constanze (1179 – 23. kesäkuuta 1222) oli Aragonian kuningas Alfonso II:n ja Sancha Kastilialaisen tytär. Heidän avioliittonsa solmittiin vuosien 1196–1200 välisenä aikana. Heidän tiettävästi ainoa lapsensa László (Ladislaus) III syntyi noin vuonna 1200 ja kuoli 7. toukokuuta 1205. Constanze joutui pakenemaan puolisonsa kuoleman jälkeen poikansa kanssa Wieniin, Itävallan herttua Leopold IV:n hoviin.

Ladislauksen kuoltua Constanze lähetettiin takaisin äitinsä luokse Aragoniaan, jossa hän eli kolme vuotta Nuestra Señoran luostarissa Sijenassa. Hän avioitui 30-vuotiaana vuonna 1208 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan 14-vuotiaan keisarin Fredrik II:n kanssa. Heille syntyi yksi poika, Henrik (VII) Sisilian kuningas (1211 – 12. helmikuuta 1242).^lähde?

Lähteet

Edeltäjä: Béla III

Unkarin kuningas 1196–1205

Seuraaja: Ladislaus III