Imatsapyyri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Imatsapyyri
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-(4-metyyli-5-okso-4-propan-2-yyli-1H-imidatsol-2-yyli)pyridiini-3-karboksyylihappo
CAS-numero 81334-34-1
PubChem CID 54738
SMILES CC(C)C1(C(=O)NC(=N1)C2=C(C=CC=N2)C(=O)O)C[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C13H15N3O3
Moolimassa 261,28 g/mol
Sulamispiste 169–171 °C[2]
Tiheys 1,34 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 13,47 g/l (25 °C)[3]

Imatsapyyri (C13H15N3O3) on imidatsolinonirakenteinen rikkaruohomyrkkynä käytettävä yhdiste. Suomessa yhdistettä on käytetty rikkaruohojen hävittämiseen metsitettäviltä alueilta, mutta sitä sisältävät valmisteet on vedetty markkinoilta 31.12.2003[4].

Ominaisuudet ja vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteänä imatsapyyri on kellertävänvalkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja liukenee myös tolueeniin, asetoniin, metanoliin ja dikloorimetaaniin. Imatsapyyri vaikuttaa moniin yksivuotisiin ja monivuotisiin kasveihin ja ei ole selektiivinen.[2] Yhdisteen vaikutus perustuu haarautuneiden aminohappojen isoleusiinin, leusiinin ja valiinin biosynteesiin tarvittavan entsyymin asetolaktaattisyntaasin estämiseen. Tämä johtaa proteiinisynteesin häiriöön ja solujen kasvun estymiseen.[3][5]

Imatsapyyrin puoliintumisaika maaperässä on 11 vuorokautta.[2] Imatsapyyrin metaboliareitteihin kuuluvat hydrolyysi, dekarboksylointi ja syklisointireaktiot[3].

Imatsapyyrisynteesin lähtöaineet ovat 2,3-dikarboksimetyylipyridiini ja 2-aminoamidi-3-metyylibutaani. Lähtöaineet kondensoituvat kahden kalium-tert-butoksidiekvivalentin läsnä ollessa.[2]

  1. Imazapyr – Substance summary NCBI. Viitattu 23.11.2013.
  2. a b c d e Franz Müller & Arnold P. Applebyki: Weed Control, 2. Individual Herbicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 23.11.2013
  3. a b c Terence Robert Roberts, D. H. Hutson: Metabolic pathways of agrochemicals, s. 364–367. RSC Publishing, 1998. ISBN 978-0-85404-494-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.11.2013). (englanniksi)
  4. Kansallinen kasvinsuojelustrategia 2004–2013 (PDF) 2003. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 17.10.2023.
  5. Jack R. Plimmer, Judith M. Bradow, Christopher P. Dionigi, Richard M. Johnson & Suhad Wojkowski :Herbicides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 23.11.2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.