Ilpo Kärkkäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilpo Kaleva Kärkkäinen (käyttää myös taiteilijanimeä Ilpo Kaleva, s. Kiuruvesi)[1] on suomalainen harmonikansoittaja ja iskelmälaulaja. Hän voitti Kultainen harmonikka -kilpailun vuonna 1991.[2]

Ilpo Kärkkäinen syntyi Kiuruveden Luupuvedellä.[1] Hän aloitti harmonikansoiton 10-vuotiaana ja laulamisen 14–15-vuotiaana, kun tanssiorkesteri tarvitsi laulusolistia.[2] Ensimmäinen soitonopettaja ja soittokaveri oli Väinö Hukkanen. Muita tärkeitä hahmoja oli paikallinen soitonopettaja Sulo Holopainen, joka ohjasi Kärkkäisen Jyväskylään Alpo Pohjan tunneille.[1] Kärkkäinen on opiskellut harmonikansoittoa myös Iisalmen musiikkikoulussa Petri Makkosen johdolla sekä Sibelius-Akatemian nuoriso-osaston harmonikkalinjalla Heidi Velamon johdolla. Varusmiespalvelunsa hän suoritti Kainuun sotilassoittokunnassa soittaen rumpuja sekä harmonikkasolistina. Tärkeässä roolissa opettajana on toiminut myös Erkki Ihalainen, joka valmensi Kärkkäistä erityisesti Kultainen harmonikka -kilpailua varten vuonna 1991. Laulunopettajina ovat toimineet muun muassa Stella ja Tapani Valtasaari.[3]

Ilpo Kärkkäinen, joka käyttää myös taiteilijanimeä Ilpo Kaleva, osallistui ensimmäistä kertaa Seinäjoen tangomarkkinoille vuonna 1990 edeten kilpailun semifinaaleihin. Hän voitti Kultainen harmonikka -kilpailun vuonna 1991.[3] Vuotta myöhemmin hän sijoittui Tangomarkkinoiden loppukilpailuissa viiden parhaan joukkoon. Kärkkäinen kertoi vuonna 2010 toimineensa tanssimuusikkona 25 vuotta. Hän on työskennellyt ammatikseen myös talotehtaalla kahdeksan vuoden ajan perustettuaan perheen 1990-luvun lopulla. Hän lopetti työn talotehtaalla, jatkoi musiikkiopintoja vuonna 2006 ja valmistui musiikkipedagogiksi Savonia ammattikorkeakoulun Kuopion Musiikki- ja Tanssiakatemiasta keväällä 2010.[2] Kärkkäinen on myös toiminut harmonikansoiton opettajana Ylä-Savon musiikkiopistossa vuodesta 1991 lähtien ja jo ennen sitä kansalaisopistossa.[1] Hän on säveltänyt ja sovittanut joitakin iskelmiä, muun muassa omille levyilleen.[2]

  • (mukana) Kultainen harmonikka (MTV-Musiikki, MTVCD 040, 1992)[4]
  • Toit linnunlaulun sydämeeni (Haka-music, ILKACD 23 1994)[5]
  • Tähden muisto (2010)[2]
  1. a b c d Pirjo Nenola: Ilpo Kalevalle harmonikka ja laulaminen ovat yhtä tärkeitä. Iisalmen Sanomat, 11.3.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2013.[vanhentunut linkki]
  2. a b c d e Pirjo Nenola: Levyllinen vaihtoaskelrytmejä. Iisalmen Sanomat, 21.8.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.12.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b Raimo Jokisalmi: Kultaisen harmonikan voittaja Ilpo Kaleva. Tremolo löytyi punttisalilta. Hanuri, 1991, 19. vsk, nro 3, s. 2-3. Tampere: Suomen harmonikkaliitto. ISSN 0780-0959
  4. Kultainen harmonikka fono.fi. 2013. Viitattu 2.12.2013.
  5. Toit linnunlaulun sydämeeni fono.fi. 2013. Viitattu 2.12.2013.