Ilmari Jokinen
Ilmari Alexander Jokinen (25. elokuuta 1878 Helsinki[1] – 20. heinäkuuta 1938 Helsinki[2]) oli merikapteeni, joka toimi merenkulkuhallituksen pääjohtajana.[2][3]
Ilmari Jokisen vanhemmat olivat talonomistaja Jonas Jokinen ja Sofia Oxén ja puoliso vuodesta 1912 Karin Walborg Frida Elisabeth Godenhjelm. Jokinen kävi teknillisen reaalikoulun, opiskeli Pietarissa ja lähti merille 1896. Perämiestutkinnon hän suoritti 1901 ja merikapteenin tutkinnon 1904. Jokinen oli parkkilaiva Fennian päällikkö 1906, kuunari ja koululaiva Glenardin päällikkö 1907–1910, höyrylaiva Mareografin päällikkö 1911–1912 ja jäänmurtaja Tarmon päällikkö 1917–1918 Suomen sisällissodan aikana. Jokinen vei tuolloin Tarmolla senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin turvaan Helsingistä Tallinnaan. Eläköön-nimisen tarkastuslaivan päällikkönä Jokinen toimi 1918–1926. Luotsilaitoksen palveluksessa hän oli 1910–1912 ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön palveluksessa 1912–1918. Oltuaan Vaasan luotsipiirin päällikkö 1926–1931 Jokisesta tuli merenkulkuhallituksen pääjohtaja vuodesta 1931 aina kuolemaansa saakka. Aliluutnatiksi Jokinen ylennettiin 1910 ja reservin kapteeniluutnantiksi 1920. Eri aluksilla hän kiersi maapallon kuusi kertaa ja ylitti päiväntasaajan 24 kertaa.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Aikalaiskirja 1934, s. 264 (Viitattu 25.11.2018)
- ↑ a b c Pääjohtaja Ilmari Jokinen kuollut. Helsingin Sanomat, 21.7.1938, s. 2.
- ↑ a b Kuka kukin oli (Viitattu 25.11.2018)