Ilkka Sariola
| Ilkka Sariola | |
|---|---|
 Ilkka Sariola vuonna 2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Ammatti | kuvataiteilija, pappi |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | kuvataiteiden maisteri, teologian maisteri |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Ilkka Armas Sariola (s. 11. toukokuuta 1969 Laukaa[2]) on suomalainen kuvataiteilija ja pappi.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilkka Sariola syntyi äitienpäivänä 1969 Yrjö Sariolan ja Anna-Maija Sariolan (o.s. Ahva) neljänneksi pojaksi.[2] Kun perhe muutti Lapualle Sariolan ollessa 5-vuotias, hän kävi peruskoulun ja lukion Lapualla niin, että hän kirjoitti ylioppilaaksi 1989.
Taiteilijaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset taiteelliset työt, jotka olivat suurimmaksi osaksi öljyvärimaalauksia, olivat esillä jo lukioaikana Lapuan piispalassa, jossa Sariolan perhe asui. Näyttely tietyssä rohkeudessaan herätti paikallisesti kohua.[3]
Sariola pääsi heti lukion jälkeen opiskelemaan Kuvataideakatemiaan. Siellä hän opiskeli tila-aikataiteen ja maalauksen -laitoksella. Hän suoritti 1995 Kuvataideakatemian loppututkinnon[3] ja 1998 Kuvataiteen maisterin tutkinnon.
Sariolan taiteen teko jakaantuu selkeästi kahteen osaan, joiden välissä on teologiset opinnot 2005–2010 ja työskentely pappina 2010–2016.[4]
Performanssit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sariolan taiteilijauran varhaisempaan tuotantoon kuuluvat performanssit, joita hän on myös tallentanut videolle. Niissä tulee esille hänen tyylinsä käyttää omaa ruumiillista kehoaan niin vahvasti, että on sanottu sitä olevan vaikea sisällyttää perinteisen taiteen raameihin. ”Maisema ja tekijä ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa, eikä kuvataiteen osuus ole, kuten ennen 'ilmaisussa'.”[5]
Ensimmäisiä tällaisia performansseja oli jo ennen taideopintoja Lapuan piispalassa toteutettu Tyhjästä pohjasta, Summasta Sariolasta (1988) performanssi, jossa teos syntyi ja tuhotui. Sariola levitti väriaineita käsin ja jaloin, jonka jälkeen hän pilkkoi ja poltti maalauksensa.[6] Samanlainen toimintaote Sariolalla oli Pers von Marssi esityksessä 1988. Siinä hän roiskemaalasi maahan asetettua maalausalustaa, kasteli sen polttoaineella ja sytytti palamaan samalla Alpo A. Kotalan sähkökitaran pauhatessa taustalla.[6]
Hän on tehnyt yhteistyötä toisen Lapualta kotoisin olevan taiteilijan, Teemu Mäen kanssa. Every man is an island -performanssia esitettiin vuosina 1994–1995.[7]
Piirustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sariolan ensimmäisen taiteilijajakson yksi huipentuma oli osallistuminen Milanon Nykytaiteen museon Europa 2000 – Esperienze a confronto -näyttelyyn 2001.[8]
Sariolan tuotannosta iso osa on lyijykynäpiirustuksia, joista hän on tullut tunnetuksi. Hänen töitään on ollut esillä monissa kotimaisissa ja ulkomaisissa gallerioissa kuten Helsingissä Galleria A2:ssa ja Galleria Ortonissa sekä Berliinissä Galleria Toolboxissa.[9]
Sariolan töitä on ollut mukana kolmessa Galleria Rankan näyttelyssä: Byrokratia[10], Kuusi mieltä paperilla / Six Minds on Paper[11] sekä gallerian 5-vuotisjuhlanäyttelyssä.[12]
Krusifiksit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sariola on tehnyt kaksi krusifiksitaideteosta, joiden sijaituspaikka on kirkko.
Ensimmäinen Hiljaisen lauantain krusifiksi on Kallion kirkossa. Työn pohjana on nykyään Santa Chiaran basilikassa Italian Assisissa oleva 1100-luvun bysanttilainen San Damianon krusifiksi. Alkuperäisestä teoksesta Sariolan teos poikkeaa muun muassa siinä, että voittoisa Jeesus on muuttunut kärsiväksi. Myös värimaailma on muuttunut: alkuperäinen verenpunaisen dominoima maalaus on tässä sinisävyinen. Yksi merkittävä osa on krusifiksin alhaalla, jossa on kuvattu nykyajan marttyyreja Birkenaun keskitysleirin portin yläpuolella. Heitä ovat keskitysleireillä kuolleet saksalainen evankelis-luterilainen pappi Dietrich Bonhoeffer, juutalaisia auttanut venäläissyntyinen nunna Maria Pariisilainen ja toisen vangin edestä uhrautunut puolalainen fransiskaaniveli Maximilian Kolbe. Neljäs marttyyri on Afganistanissa heinäkuussa 2014 surmattu avustustyöntekijä Seija Järvenpää, Sariolan ystävä.[3]
Rauhan krusifiksi on ollut Paavalin kirkkossa keväästä 2021 lähtien.[13] Taiteilija on tarkoittanut, että krusifiksia luetaan alhaalta ylös. Teoksen alaosassa on kuvattu sodan kärsimyksiä, keskellä on kuollut Jeesus ja ylhäällä Rauhan vuori. Krusifiksin yläosaan tulee Jesajan kirjan mukaisesti susi ja lammas yhteiselle laitumelle ja auraksi taottu miekka, johon on kiinnitetty sateenkaarilippu.[14]
Pappisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilkka Sariola vihittiin papiksi 2010 kesäkuussa ja hän toimi Kallion seurakunnassa pappina vuoden 2015 loppuun asti.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niemelä, Riikka: Performatiiviset jäljet. Turun yliopiston julkaisuja, 2019. ISSN 2343-3205. ISBN 978-951-29-7581-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.12.2020)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ suomenkielinen Wikipedia. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Siukonen, Timo: Intermezzo - Stenrothien välisoitto. (Vänrikki Erik Stenrothin (1688-1766) jälkeläisten sukukirja) Jyväskylä: Stenrothien sukuseura, 2006. ISBN 952-92-0225-3
- ↑ a b c Otso Kantokorpi: Ristin sivupolulla www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Galleriakärpänen: Piispaa vaadittiin eroamaan, kun Ilkka Sariola piti taidenäyttelyn! Galleriakärpänen. keskiviikko 31. tammikuuta 2018. Viitattu 3.12.2020.
- ↑ Jaakko Karhunen, Pinja Metsäranta, Riikka Stewen: Komeetoista valaisiin: Kuvataideakatemian maisteritutkinnon lopputöitä ja tarkastuslausuntoja vuosilta 1995-2008, s. 13. Kuvataideakatemia, 2008. ISBN 978-951-53-3066-6
- ↑ a b Niemelä s. 64
- ↑ Teemu Mäki's homepage, performance, Every Man Is an Island www.teemumaki.com. Viitattu 3.12.2020.
- ↑ Centre Pompidou - Parigi web.tiscali.it. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Ilkka Sariola Galleria A2. Viitattu 3.12.2020.
- ↑ BYROKRATIA (10.05.–30.06.2019) Tumblr. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Kuusi mieltä paperilla / Six Minds on Paper (19.7.–25.8.2019) Tumblr. Viitattu 4.12.2020. (englanniksi)
- ↑ GALLERIA RANKKA — 5 VUOTTA (13.11.–20.12.2020) Tumblr. Viitattu 4.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Keskeneräinen kristus saa kodin Helsingin seurakunnat. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Kirjoittaja Samuli Suonpää: Keskeneräinen kärsivä Kristus Maansuola.fi. 18.4.2019. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ Merja Laaksamo, Juuso Kekki (toim.): Pappismatrikkeli - Prästmatrikeln 2018. SUOMEN KIRKON PAPPISLIITTO, 2019. ISBN 9789529409075
