Ilkka Kylävaara
Ilkka Uolevi Kylävaara (25. joulukuuta 1946 Helsinki – 13. kesäkuuta 2020)[1] oli suomalainen toimittaja, ohjaaja ja kirjailija.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylävaara kävi Helsingin saksalaista koulua ja pääsi ylioppilaaksi 1965. Hän opiskeli dramaturgiksi ja ohjaajaksi Suomen teatterikoulun korkeakoululinjalla ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi 1971 sekä humanististen tieteiden kandidaatiksi 1974 ja työskenteli ohjaajana Ryhmäteatterissa vuoteen 1974 saakka. Tämän jälkeen Kylävaara oli vapaana kirjailijana, ohjaajana, juontajana, käsikirjoittajana ja toimittajana. 1980-luvun lopussa hän juonsi televisio-ohjelmaa Ilettääkö ja Seppo Ahdin kanssa ohjelmaa Enkelten keittiö. Vuosina 1977–1990 Kylävaara näytteli kuunnelmasarjassa Yhtä köyttä -yhdistys ja oli myös yksi sen käsikirjoittajista.
1980-luvun lopulla Kylävaara toimi myös kiinteistösijoittajana ja joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Maksamatta jääneet velat hänen brysseliläisistä kiinteistösijoituksistaan olivat vuoteen 2007 mennessä kasvaneet lähes 17 miljoonaan euroon.[2]
Kylävaara sanoitti myös laulutekstejä. Vuonna 1996 Pyramid julkaisi Kylävaaran teksteistä ja Kaj Chydeniuksen sävellyksistä koostuvan albumin Unet palaavat Helsinkiin.
Kylävaara julkaisi vuonna 2004 Taistolaisuuden mustan kirjan, johon hän kokosi omia ja muiden kokemuksia 1970-luvun taistolaisesta liikkeestä.
Vuonna 2015 Kylävaaralle myönnettiin taiteilijaeläke.[3]
Ilkka Kylävaara oli Helsingin Sanomien päätoimittajan Keijo Kylävaaran poika.[4]
Kylävaara on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[5]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sininen enkeli, eli, Miljoona hullua. Jyväskylä: Gummerus, 1979. ISBN 951-20-1824-1
- Sirra: Eräs tarina. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2273-7
- Talvisota kakkonen. Jyväskylä: Gummerus, 1984. ISBN 951-20-2596-5
- Hulluus. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1985. ISBN 951-20-2703-8
- Fileeraus. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1985. ISBN 951-20-2702-X
- Europeli: Euroopanomistajan pelikirja. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13978-5
- Tapiola. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3276-7
- Rakkaus ja viha Ruotsiin. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16313-9
- Pohjola. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3650-9
- Kenestä on kysymys? Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12595-8
- Makea elämä. Helsinki: Saxxpress, 1994. ISBN 951-96834-2-9
- Nousukierre. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0860-0
- Vitsitohtorin parhaat: 500 parantavaa ilopilleriä. Tuusula: Diktaattori, 2001. ISBN 951-98009-7-2
- (toim.): Taistolaisuuden musta kirja: Muistoja. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3036-3
- Luokkatoverit. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3721-X
- Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä!. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4131-8
- Mies joka lupasi paljastaa kaiken. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4366-4
- Viimeinen Itä-Saksa: Suomen tie poliisivaltioksi? Helsinki: Kofetas, 2009. ISBN 978-952-92-5366-1
Kuunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pikku ystävätär, 1980
- Naisten miehet, 1980
- Kokenut lentomatkustaja, 1980
- Kaverit, 1981
- Isä, Jaska sanoi että..., 1981
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mies pylväässä, 1967
- Peltovalta, 1971
- Kohta sataa – mummi täyttää 80 vuotta mutta on huonona, 1980
- Etappi, 1981
- Aurinkoranta, 1981
- Saksalainen koulu, 1983
- Tyttö joka hyppäsi, 1984
- Rinnat ja muita tarinoita, 1985
- Naaraat, 1986
- Lihat tai henki, 1989
- Liike-miehiä, 1991
- Treffit, 1993
- Mattopyykillä, 1993
- Remontti, 1993
- Naisten sauna, 1993
- Yhden kauppa, 1993
- Ridge, 1993
- Auto, 1993
- En tahdo!, 1994
- Pudonneita, 1994
- Kalle, naapurissa itsetyydytetään, 1994
- Mestari, 1995
- Vapauttakaa ketut, 1995
- Tulkaa takaisin, Armi ja Gil, 1995
- Karnevaalit, 1996
- Kissanpäivät, 1996
- Olkaa hiljaa ja huutakaa, 1996
- Aurinkosaari, 1996
- Skandaali!, 2002
- Tahdon!, 2004
- Digi Digi, 2008
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka kukin on 2007, s. 462. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Böhling, Ulla (toim.): Mitä Missä Milloin 2021, s. 410. Otava, 2020. ISBN 978-951-1-36437-5
- ↑ Kylävaara ja Juhantalo saavat velkoja anteeksi Helsingin Sanomat. 20.11.2007. Viitattu 14.6.2020.
- ↑ Vihdoin helpotusta arkeen – Muskalle myönnettiin taiteilijaeläke 3.7.2015. MTV. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 456.
- ↑ Ilkka Uolevi Kylävaara 1946-2020 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 6.6.2023.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
