Ile Kallio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ilkka Kallio)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Suurin osa artikkelista lähteetön

Ilkka "Ile" Kallio
Ile Kallio Helsingin musiikkimessuilla 2012.
Ile Kallio Helsingin musiikkimessuilla 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt18. marraskuuta 1955 (ikä 69)
Oulu
Kansalaisuus Suomi
Muusikko
Taiteilijanimi Ile KallioView and modify data on Wikidata
Soittimet kitara
Yhtyeet Witchcraft
Hurriganes
Ile Kallio Big Band

Ilkka Tahvo ”Ile” Kallio (s. 18. marraskuuta 1955 Oulu) on suomalainen muusikko[1] ja Hurriganes-yhtyeen alkuperäinen kitaristi. Hän soitti kitaraa yhtyeessä useaan otteeseen 1970- ja 1980-luvuilla. Nykyään hän esiintyy vaimonsa Kaija Kärkisen kanssa. Lisäksi hän tekee soul-vaikutteista bluesrockia Ile Kallio Big Rock Band -kokoonpanossa, jossa hän keskittyy kitaran soittamiseen.[2] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2022 alusta alkaen[3].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ile Kallio syntyi Oulussa vuonna 1955. Hänen isänsä oli virkamies ja äiti opettaja. Hänellä on kaksi vuotta vanhempi sisko ja vuotta vanhempi veli. Perhe muutti vuonna 1960 Helsinkiin ja sieltä Espooseen, missä hän ystävystyi Sami Hurmerinnan kanssa. Teini-iässä Kallio kiinnostui pop-musiikista veljensä Peran ja Sami Hurmerinnan kanssa. Ensin he kuuntelivat Rolling Stones -yhtyettä ja löysivät myöhemmin Fleetwood Macin ja Jimi Hendrixin. Hänen veljensä sai joululahjaksi akustisen Landola-kitaran, jota pian soitti lähinnä Ile. Kolmetoistavuotiaina Kallio ja Hurmerinta perustivat ensimmäisen yhtyeensä Witchcraftin. Yhtyeen kolmas jäsen oli rumpali Jukka Bonsdorff.[4] Ensiesiintyminen tapahtui Hurmerinnan kotona 19. kesäkuuta 1969. Yleisönä olivat perheenjäsenet ja ystävät. Kalliolla oli jo saksalainen puoliakustinen Dynacord-kitara. Lauluosuudet jaettiin Hurmerinnan kanssa, joka soitti myös kitaraa.

Fleetwood Macin konsertti Kulttuuritalolla Helsingissä oli Kallion ensimmäinen rock-konsertti. Muita blues-vaikuttajia olivat Buddy Guy ja kappale "The First Time I Met the Blues".

Kallion perhe muutti takaisin Helsinkiin, mutta ystävyys Hurmerinnan kanssa säilyi.

Liittyminen Hurriganesiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remu Aaltonen pyysi loppuvuodesta 1971 Ile Kalliota yhtyeeseensä.[4] Aaltonen oli kuullut Kallion taidoista Janne Ödneriltä, joka oli opettanut Kalliolle kitaransoittoa. Basistiksi Remu Aaltonen pyysi uuteen yhtyeeseen Cisse Häkkisen, joka oli aikaisemmin soittanut vain kitaraa. Näin syntyi Hurriganesin ensimmäinen kokoonpano, joka pysyi koossa puoli vuotta.

Ile Kallio oli 16-vuotias, huomattavasti nuorempi kuin Häkkinen ja Aaltonen, eikä tuntenut olevansa samalla tasolla muiden kanssa. Aaltosen johtamismenetelmät olivat liikaa nuorelle kitaristilupaukselle, joka lähetti lomalta Etelä-Euroopasta eroilmoituksen Aaltoselle ja suositteli Sami Hurmerintaa tilalleen. Hurmerinnan soittaessa Aaltoselle Albert Järvinen oli Aaltosen luona ja pyysi päästä Hurriganesiin. Seuraavana päivänä Remu Aaltonen ilmoitti Hurmerinnalle, että Järvinen on uusi kitaristi.

Kun Ile Kallion perhe muutti Kuopioon, jäi hän Helsinkiin, koska siellä olivat hänen mielenkiintonsa kohteet, musiikki ja soittaminen. Hän meni iltakouluun käymään koulua loppuun ja otti osa-aikatyön postin lajittelukeskuksesta.

Hurriganesin jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurriganesin jälkeen Kallio soitti esimerkiksi yhtyeissä Kolera ja Madame George. Kalevala-yhtyeen levyllä People No Names (1972) hän soitti eräällä kappaleella kitaraa. Kesällä 1974 Timo Kojo (Madame George) pyysi häntä Rauli Somerjoen taustayhtyeeseen Money, jossa Kallio soitti kolme kuukautta. Hän asui Kallion kaupunginosassa ja totesi, että paikallisten teinien takinselässä luki usein Rock and Roll All Night Long, Roadrunner ym. Hän seurasi Hurriganesin uraa lähtönsä jälkeen tiiviisti.

Paluu Hurriganesiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1975 Remu Aaltonen vihjaili Kalliolle Hurriganesin tarvitsevan kitaristia. Albert Järvisen lähtö oli salaisuus. Yön yli nukuttuaan Kallio päätti palata yhtyeeseen.[4]

Vuodet 1975 ja 1976 olivat Hurriganesin kultaista aikaa. Suosio kasvoi, fan-klubin jäsenmäärä lisääntyi viidestäsadasta viiteentuhanteen muutamassa kuukaudessa. Ile Kalliosta tuli tuhansien teinityttöjen idoli. Hänestä julkaistiin jopa paperinukke lehdessä, ja postinjakaja kantoi säkeittäin fanipostia hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Musiikillisesti Kallion oli vaikeaa astua Järvisen saappaisiin, olihan tämä ollut Kallion idoleja jo vuodesta 1969. He olivat myös ystäviä keskenään, vaikka monet ehkä olisivat voineet päätellä toisin. Kallio on sanonut Järvisen olevan häntä parempi kitaristi, Järvinen oli taas sanonut päinvastoin. Vasta vuoden kuluttua yhtye löysi uuden muotonsa, mutta yhtye oli kovassa kunnossa ja Kallion mielestä Aaltonen rumpalina parhaimmillaan.

Ile Kallio levytti 1977 ensimmäisen soololevynsä Irock, jota myytiin 17 000 kappaletta. Myöhemmin hän myönsi, että lauluosuudet nolottavat yhä. Levynsä jälkeen hän halusi kehittää musiikkiaan monipuolisemmaksi. Vuonna 1979 hän suunnitteli lopettavansa Ruotsin kiertueen jälkeen, mutta Remu Aaltonen sai vihiä asiasta ja pyysi häntä lähtemään toukokuussa 1979.

Pera & The Dogs

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Järvinen lopetti Pen Leessä korvatakseen Kallion jälleen kerran. Kallio perusti veljensä kanssa Pera & The Dogs -yhtyeen. Muut jäsenet olivat Maukka Siirala (basso, ex-Pen Lee) ja Bill Carson (rummut). Yhtyeen ensimmäinen levy Dogfood (1979) oli edellä aikaansa eikä menestynyt uuden aallon ja suomenkielisen musiikin puristuksessa. Yhtye tähtäsi kansainvälisille markkinoille, mutta menestys ulkomailla jäi saavuttamatta. Yksi syy Hurriganesin jättämiseen oli ollut se, ettei Hurriganes pärjännyt ulkomailla. Hurriganesin epäonnistuneen Englannin kiertueen jälkeen Kallio todennäköisesti päätteli, että tarvittiin toinen yhtye, jos hän aikoi menestyä ulkomailla.

Bill Carson jätti Pera & The Dogsin, ja tilalle tuli rumpali Jyrtsä Rautakoura. Lyhennettyään nimen muotoon The Dogs yhtye levytti toisen albumin Radiator (1980). Menestystä ei tullut silläkään, ja yhtye lopetti. The Dogsin jälkeen Ile Kallio levytti kaksi sooloalbumia: Get Out (1980) ja Rocks and Stones (1982).

Seuraava yhtye oli Diesel. Muut jäsenet olivat Jouni Rautakoura (basso), Heikki Pehkonen (kitara) ja Kai Koski (rummut). Yhtye julkaisi vain yhden singlen "Love Machine" / "I Want You" (1982).

Paluu Hurriganesiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 Kallio palasi vuodeksi Hurriganesiin Janne Louhivuoren tilalle. Yhtye esiintyi muutaman kerran nelimiehisenä, kun Kallio opetteli uudestaan Hurriganesin ohjelmistoa. Hän soitti myös Remu Aaltosen soololevyllä Message for You. Muu Diesel-yhtye jatkoi nimellä Inside Out. Viimeisen Hurriganes-vaiheen jälkeen Kallio oli löytänyt uuden esikuvan, Bruce Springsteenin. Hän alkoi tehdä musiikkia TV-mainoksiin ja TV-ohjelmiin. MTV3:n vuosina 1994–2005 käyttämät päätunnussävelmät ovat hänen ja Pekka Witikan säveltämiä [5]. Hän esiintyi satunnaisesti Kallion Katupojat -yhtyeen kanssa. Vuonna 1986 hän levytti suomenkielisen levyn Tänä yönä.

Kaija Kärkinen & Ile Kallio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ile Kallio aloitti vuonna 1990 yhteistyön Kaija Kärkisen kanssa, joka osallistui Eurovision laulukilpailun karsintaan Kallion kappaleella "Hullu yö".[4] Yhteistyö Kärkisen kanssa laajeni yksityispuolelle, ja pari avioitui. Kalliolle avioliitto oli toinen, mutta ensimmäinen Kärkiselle, joka oli ihaillut Kalliota jo Hurriganes-vuosina. Kaija Kärkinen ja Ile Kallio ovat julkaisseet yhdessä kymmenen levyä, joilla sävellykset ovat Kallion ja sanoitukset Kärkisen. Osa levyistä on menestynyt hyvin. Kaija Kärkinen on varsinaiselta ammatiltaan näyttelijä, ja hän on esiintynyt useissa teatteri- ja TV-tuotannoissa muun muassa Laila Kinnusen roolissa. Kallio on jatkanut myös mainos- ja taustamusiikin tekemistä ja soittanut esimerkiksi TV-sarjan Luokkakokous yhtyeessä.

Vuonna 1996 Kallio löysi muuton yhteydessä vanhan Hurriganes-keikkanauhan, joka ilmestyi levynä nimellä Live in Stockholm 1977.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ile Kallio Big Rock Band

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Kärkinen & Ile Kallio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ile Kallio Discogs. Viitattu 19.1.2015.
  2. ↑ Ile Kallio kokosi huippumuusikot yhteen - lopputuloksena huikea Big Rock Band iskelma.fi. 9.3.2015. Viitattu 3.4.2015.
  3. ↑ Taiteilijaeläke 63 taiteilijalle Taiteen edistämiskeskus Taike. 4.3.2022. Viitattu 5.3.2022.
  4. ↑ a b c d Luoto, Santtu: Ile Kallio (kirjaesittely) Levykauppa Äx. Arkistoitu 22.1.2015. Viitattu 19.1.2015.
  5. ↑ Santtu Luoto: Ile Kallio. Minerva 2012, s. 157; ISBN 978-952-492-651-5
  6. ↑ Ile Kallio – Boogiekiintiö on täynnä (viite levyihin ennen 2002) 2002. Rytmi. Viitattu 19.1.2015.
  7. ↑ Hurriganes osa 2 – Kovat ajat ja kovat miehet Rytmi

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hurriganes
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
VHS/DVD
Filmografia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ile_Kallio&oldid=22784124”