Ilkka Asteljoki
Ilkka Tapani Asteljoki (5. syyskuuta 1942 Helsinki – 15. maaliskuuta 2005)[1] oli suomalainen everstiluutnantti, joka toimi muun muassa Lapin jääkäripataljoonassa ja YK-tehtävissä.[2]
Asteljoen vanhemmat olivat poliisitarkastaja Olli Asteljoki ja Rauni Essman. Hänen puolisonsa vuodesta 1965 oli Liisa Siitonen. Heidän poikansa on everstiluutnantti Oula Asteljoki (s. 1968).[2]
Asteljoki tuli ylioppilaaksi Kouvolan lyseosta 1962 ja suoritti Kadettikoulun 1966 ja esiupseerikurssin 1979. Hän toimi Kymen jääkäripataljoonassa opetusupseerina 1963 ja Lapin jääkäripataljoonassa opetusupseerina 1966–1968, komppanianpäällikkönä 1968–1969 ja komppanian- ja toimistopäällikkönä 1974–1976. UNTSO:n sotilastarkkailija Asteljoki oli 1973–1974, Kadettikoulun opetusupseeri 1976 ja komppanianpäällikkö UNEF II -joukko-osastossa 1976–1977. Päällystöopiston komppanianpäällikkönä ja kurssinjohtajana hän toimi 1977–1980 ja Jääkäriprikaatissa kuljetusupseerina 1980–1984 ja komppanianpäällikkönä 1984–1987 sekä pataljoonaupseerina 1987–1989. SURB/UNIFIL-joukoissa Asteljoki toimi 1989–1990, Lapin jääkäripataljoonan komentajan sijaisena 1990 ja pataljoonaupseerina 1991 sekä vielä Jääkäriprikaatin reservialiupseerikoulun johtajana 1992. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi 1993, mutta toimi vielä sen jälkeen SMO/UNPROFOR-tehtävissä 1994–1995 ja CMO/PFP COG5-7 -tehtävissä 1996–1997.[2]
Asteljoki ylennettiin vänrikiksi 1963, luutnantiksi 1966, yliluutnantiksi 1969, kapteeniksi 1973, majuriksi 1983 ja everstiluutnantiksi 1992.[2]