Ilkka Aaltonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilkka Tapani Aaltonen (s. 22. maaliskuuta 1957[1] Turku[2]) on suomalainen muusikko, joka tunnetaan Hummeripojat-nimisen viisihenkisen kvartetin perustajana[3][4] sekä teekkarilauluperinteen ylläpitäjänä ja uudistajana[5]. Hän on toiminut myös muun muassa kuoronjohtajana, säveltäjänä, sanoittajana ja laulukirjojen tekijänä. Hänen ensimmäinen sävellyksensä oli Teknillisen korkeakoulun Sähköinsinöörikillalle sävelletty ”SIK-hymni” (1981)[4], jonka kantaesityksen jälkeen seuraavassa kokouksessa kilta päätti, että jatkossa jokaisen sähköfuksin on osattava kappale ulkoa ennen teekkarilakin saamista vappuna.[6][7] Aaltosen säveltämä ja sanoittama kappale ”Maailma jääkukkien takana”[8] esitettiin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien (KYL) joulukonserteissa viimeisenä kappaleena koko sen ajan, jolloin Matti Apajalahti johti kuoroa.[9] ”Maailma jääkukkien takana” on lisäksi KYL:n vuonna 2001 ilmestyneen albumin nimikkokappale ja viimeinen raita.[10] Tasavallan presidentti Alexander Stubb myönsi 19.4.2024 Aaltoselle director musices -arvonimen.[11]

Vuonna 2007[3] Aaltonen pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan osaamalla soittaa side silmillä 3 333 kappaletta pianolla, haitarilla ja kitaralla.[4]

Muusikon lisäksi Ilkka Aaltonen on toiminut myös sarjakuvapiirtäjänä[12] ja näytelmäkirjailijana[13]. Hänen tunnetuimpia sarjakuviaan ovat Kirkkonummen Sanomissa ilmestynyt Porkkalan junassa[14] sekä helmikuun 2017 ajan Ilta-Sanomissa ilmestynyt Teisti & tokko. Molemmissa toisena piirtäjänä on ollut Heli Naskali.[12] Näytelmäkirjailijana hän on Ilkka Pollarin kanssa kirjoittanut näytelmät Pirtukuningas ja orpopoika, Kultainen ankka[15] sekä Taicawarvas, joista viimeksi mainittu syntyi Espoon kaupungin 550-vuotisjuhlavuoden kunniaksi[13].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hummerheimin Ilkka Aaltonen 60 vuotta Kirkkonummen Sanomat. 22.3.2017. Viitattu 30.8.2021.
  2. ↑ Ilkka Aaltonen www.hummeripojat.fi. Viitattu 30.8.2021.
  3. ↑ a b Hummeripojat ja Hupaduuri Visit Espoo. Arkistoitu 30.8.2021. Viitattu 30.8.2021.
  4. ↑ a b c Viluksela, Ahti: Kuoromiehen monet roolit. Sulasol, 2021, nro 1, s. 14. Helsinki: Sulasol ry. ISSN 0781-7061 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.8.2021. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Kuusi kuvaa: Ilkka Aaltonen ei pelkää tarttua tilaisuuteen | Audio Areena Yle Areena. 18.11.2017. Viitattu 30.8.2021.
  6. ↑ Keski-Korsu, Pasi: Teekkarilaulut: mistä ne tulevat? Teksuutimet, 2014, nro 4, s. 27. Oulun Teekkariyhdistys ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.8.2021.
  7. ↑ Pouru, Venla: SIK-hymni nuotilleen. Sössö, 2009, nro 5, s. 25. Teknillisen korkeakoulun Sähköinsinöörikilta ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.8.2021.
  8. ↑ Fono.fi – Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 30.8.2021.
  9. ↑ Jouluna Matti Apajalahti johtaa KYLliä viimeisen kerran « KYL – Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat KYL – Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat. 5.12.2017. Viitattu 30.8.2021.
  10. ↑ Fono.fi – Äänitetietokanta www.fono.fi. Viitattu 30.8.2021.
  11. ↑ Jouni Lampinen: Presidentti myönsi arvonimen 99 ansioituneelle kansalaiselle – Matti Vanhanen on nyt valtioneuvos Kuntalehti. 19.4.2024. Viitattu 2.6.2024.
  12. ↑ a b Tolvanen, Juhani: Hummeripojasta tuli sarjispiirtäjä. Ilta-Sanomat, 28.2.2017.
  13. ↑ a b Päivi Punkka-Hänninen: Espoon kaupunginjohtaja halutaan polttaa roviolla - näytelmässä Helsingin Sanomat. 6.8.2008. Viitattu 13.6.2024.
  14. ↑ Hummerheimin Ilkka Aaltonen 60 vuotta www.kirkkonummensanomat.fi. Viitattu 13.6.2024.
  15. ↑ Ikonen, Päivi: Ilkka Pollari ja Draaman kaari. Kemia-Kemi, 2008, 35. vsk, nro 2, s. 6-8. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Aaltonen&oldid=22446978”