Ilja Kotikallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilja Kotikallio (alk. Sinda, 1894 Suistamo1961 Lapua[1]) oli Laatokan Karjalasta kotoisin ollut pelimanni ja tarinankertoja, joka tunnetaan erityisesti harmonikansoittajana.

Elämä ja musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suistamon pitäjän Ihatsun kylässä syntyneen Kotikallion instrumentti oli venäläistyylinen yksirivinen haitarimalli, josta Suistamon seudulla käytettiin nimitystä ”karmuuli” tai ”karmuuni”.[1] Lisäksi hän soitti myös huuliharppua.[2] Jatkosodan jälkeen Kotikallio perheineen päätyi evakoksi Lapualle, jossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijat myöhemmin tallensivat hänen kertomuksiaan 25 tunnin pituisille ääninauhoille. Vuonna 1958 Kotikallion tapaan Suistamosta kotoisin ollut Iivo Pehkoranta[3] äänitti hänen soittoaan yli tunnin verran. Nauha löydettiin vuonna 2012 ja kolme vuotta myöhemmin Kansanmusiikki-instituutti julkaisi siitä koostetun CD-levyn.[1] Harmonikan- ja huuliharpunsoiton lisäksi albumilla kuullaan Kotikallion laulua sekä hänen kertomia tarinoitaan.[2]

Kotikallion soittoa vaikeutti työtapaturma, jonka vuoksi hänen oikeassa kädessään ei ollut kuin kaksi kokonaista sormea.[4] Kotikallio esitti muun muassa karjalaista tanssimusiikkia, kuten ripaskaa, ristikontraa ja maanitusta. Hänen soitossaan on myös vaikutteita ruotsalaisesta pelimannimusiikista, joka saapui Suistamoon 1920-luvulla Suojärven radan valmistumisen myötä.[5] Kotikalliosta puolestaan on ottanut vaikutteita karjalaista kansanmusiikkia ja -tanssia yhdistävä duo Puhti, jonka toinen jäsen Anne-Mari Kivimäki on myös tekemässä väitöskirjaa hänen elämästään. Kotikallio ei milloinkaan kotiutunut uudelle asuinseudulleen Etelä-Pohjanmaalle, vaan teki lopulta itsemurhan 67-vuotiaana.[4]

  • Karmuuni lauloi (2015)
  1. a b c Harvinainen dokumentti Suistamon haitarityylistä 27.8.2015. Karjala. Viitattu 27.4.2016.
  2. a b Ilja Kotikallion Karmuuni lauloi -levy julkaistiin 9.7.2015 14.7.2015. Suistamo – Perinnelaboratorio. Viitattu 27.4.2016.
  3. Suistamolaisten talvisotajoulua muistellaan perinneseuran kirjassa 23.12.1999. Verkkouutiset. Viitattu 27.4.2016.
  4. a b Anna-Mari Kivimäki löysi arkistoista itsemurhaan päätyneen haitaristin ja evakkojen tarinat 25.4.2016. Aamulehti. Arkistoitu 26.4.2016. Viitattu 27.4.2016.
  5. Pirunkeuhkoa jäljittämässä 28.10.2014. Suur-Tampere. Arkistoitu 14.5.2016. Viitattu 27.4.2016.